Kos­ki­so­tu­rin sanoin – Esa Tik­ka­sel­ta juh­la­vuo­den mo­no­lo­gi Reino Rinteen teks­teis­tä

Kolahti, sanoo Esa Tikkanen Reino Rinteen tuotannosta. Koskisoturin teksteistä syntyi monologi kunnianosoitukseksi ja puolustuspuheenvuoroksi Kuusamon luonnolle.

Kuva: Mikko Halvari

Reino Rinne.

Kuva: Mikko Halvari

Esa Tikkanen tekee ensimmäistä kertaa sisäteatteria. Kuusamon Näyttämön kesäteatterista tuttu Tikkanen on käsikirjoittanut monologin Reino Rinteen (1913-2002) teksteistä.

Esa Tikkanen myös esittää monologin rinnallaan Kuusanka-kuoro, luontovalokuvia, video-osuuksia ja äänimaailmaa. Ensi-ilta on syksyllä. Lavalla ei nähdä Tikkasta Reino Rinteenä vaan kuuselle puhuva vanha metsuri, tiedemies atomipommeineen, lehtimies, sotilas ja muita Rinteen teksteistä heränneitä hahmoja.

Syitä Kuusamossa vaikuttaneen kirjailija-lehtimies ja koskisoturi Reino Rinteen tuotantoon tarttumiseen on monta. Ensinnäkin liuta merkkivuosia: Kuusamo 150 vuotta ja Kuusamon Näyttämö 70 vuotta. Toiseksi Näyttämön Heikki Siikaluoman jo vuosia sitten esittämä idea. Lopulta henkilökohtainen innostuminen Reino Rinteen ajatuksista ja halu osoittaa kunnioitusta Kuusamon luonnolle sen puolesta kerran taistelleen kirjoittajan sanoin.

Kolahti, sanoo Esa Tikkanen.

– Reino Rinteen ajatukset ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan. Voi että nämä pitäisi jokaisen ihmisen lukea nämä kirjat. Niissä on niin älyttömän hyviä ajatuksia luonnontilasta.

Rinteen tuotanto on laaja. Jos aikoo lukea vain yhden, kannattaa lukea Anna minulle Atomipommi, suosittelee Tikkanen. Kirja julkaistiin vuonna 1970.

– Meidän on aika luopua lopullisesti väärinkäsityksestä, jonka mukaan ihminen on luomakunnan herra, Reino kirjoitti. Maapalloa ei voi vaihtaa.

Esa Tikkanen ajaa pakkasessa polkupyörällä töihin ja harjoittelee tekstejä. Hän on se sama mies, joka viime keväänä pyöräili vastaan korpin vuorosanoja toistellen. Nyt hän puhuu koskisoturin sanoin.

– Pienistä teoista se lähtee.

Tikkanen kunnioittaa ja puolustaa Rinteen laella -monologillaan Kuusamon luontoa.

– Lehtimiehenä Rinne otti asioista selvää. Hänellä oli kirjoittajan lahja, jolla sai verhottua sanoman tarinaan ja runoon, ja onnistuu siksi puhuttelemaan ihmisiä. Kyllä häntä kannattaa kuunnella.

Ajatus kaivoksesta ylängöllä, jonka luonnosta paikkakunta elää, tuntuu Tikkasesta järjettömältä ja ryöstöltä. Reino Rinne puki aikanaan huolen sanoiksi, varoitti peruuttamattomista teoista ja pelasti Kuusamon kosket valjastamiselta.

Monologissa kuoro lukee otsikoita:”Kuusamon valjastaminen vaarantaa väestön toimeentulon.” (Suomen uutiset)

– Luulen, että tästä tulee toinen koskisota. Ymmärrän, että työtä tarvitaan, mutta hyöty on lyhytaikaista, riski liian iso ja luonnolle peruuttamaton. Toivoisin, että kuusamolaiset arvostaisivat luontoa sen verran, että toista koskisotaa ei enää tarvittaisi.

Vettä puolustaessaan Rinne otti kantaa kaivostoimintaan.

– Mineraalit ja muut kaivannaistuotteet eivät ole elintärkeitä, vesi on, Rinne kirjoitti.

”Vettä kuitenkaan emme rakasta niin kuin rautaa. Turmelemme tolkuttomasti vettä rautakaivoksilla ja sulattamoilla. Uraanikaivosten murhaavia vaikutuksia emme edes tunne.” (Jumalainen vesi 1983)

Monologi ei seuraa Rinteen henkilökohtaista elämää, mutta etenee teksteissä sota-aikana Fennia-askin kanteen tehdyistä muistiinpanoista rintamapäiväkirjoihin ja Hakkapeliitta-lehden teksteihin, Koillissanomien perustamisesta koskisotaan, havunneulasista maapallon tilaan ja nuoruudesta ikääntyneen mietteisiin. Esitystä siivittävät laulut.

24 tekstiä, proosaa ja runoa, ja yhdeksän laulua.

– Ei pelkkää paatosta, Tikkanen lupaa.

Rinteen tekstit osuvat monella tasolla.