Erityisasiantuntija Vesa Määttä istuu työhuoneessaan paperipinojen keskellä. On tullut aika siivota huone, koska eläkepäivät koittavat vuoden vaihteessa runsaan 40 vuoden työrupeaman jälkeen.
Määttä tuli 16. toukokuuta vuonna 1977 kalanviljelyharjoittelijaksi Taivalkosken Ohtaojalle silloiseen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen, joka vuoden 2015 alussa yhdistettiin Luonnonvarakeskukseen (Luke).
Määttä mietiskelee, että hänen työhistoriansa aikana on alalla tapahtunut paljon, ja ura on ollut mielenkiintoinen. Työtehtävät ovat vuosien varrella muuttuneet käytännön viljelytehtävistä esimies- ja asiantuntijatehtäviksi.
– Laskin tässä yhtenä päivänä, että minulla on ollut työurani aikana täällä yhteensä kymmenen eri tehtävänimikettä harjoittelijasta laitosjohtajaan.
Työssä Määtälle on kertynyt paljon matkapäiviä sekä koti- että ulkomailla. Valtion Pohjois-Suomessa sijaitsevien kalanviljelylaitosten esimiestehtävät ovat merkinneet paljon matkustelua. Hän on myös kiertänyt luennoimassa suomalaisesta kalanviljelystä maailmalla aina Kiinaa ja Kirgisiaa myöten.
Enimmillään Suomessa oli yli kymmenen valtion kalanviljelyslaitosta, joista muun muassa säästösyistä karsittiin sittemmin puolet pois. Laitosten lakkauttaminen harmittaa Määttää, vaikkakin hän ymmärtää, että yhteiskunnan arvovalinnat muuttuvat aikojen saatossa, eikä mikään pysyväksi ajateltu sitä lopulta olekaan.
Ohtaojan kalanviljelyslaitoksen päätehtävänä on uhanalaisten kalalajien ja -kantojen säilyttäminen sekä viljelyn alkumateriaalin tuottaminen elinkeinon ja kalavesien hoidon tarpeisiin.
– Me tuotamme täällä lohensukuisten petokalojen sekä siian ja harjuksen mätiä ja pikkupoikasia. Vakiintunut työnjako alalla on, että valtio tuottaa viljelyn näiden lajien alkumateriaalin ja yritykset kasvattavat istutuskokoiset poikaset. Osa Ohtaojalla tuotetusta mädistä viedään myös maan rajojen ulkopuolelle.
Vaelluskaloilla on tänä päivänä monenlaisia vaaroja, jotka uhkaavat niiden olemassaoloa. Ohtaojan tuottaman mädin avulla pyritään palauttamaan vaelluskalojen, ennen kaikkea lohen ja meritaimenen luontainen vaelluskierto ja pääsy rakennettuihin jokiin. Kuten alueen ihmiset tietävät, Iijoki oli ennen merkittävä vaelluskalojen reitti.
– Sitten 1960-luvulla joen alajuoksulle rakennettiin viisi voimalaitosta, joidenka ansiosta kalojen vaellus kutualueilleen loppui kokonaan.
Nyt pyritään Iijoen vaellusreitit palauttamaan rakentamalla kalaportaita, joiden avulla kaloilla on mahdollista nousta voimalaitospadon yli. Ensimmäinen kalaporras on suunniteltu valmiiksi ja se rakennetaan joen alimman voimalaitospadon yhteyteen Iin Raasakkaan.
Suomessa viljeltävistä kaloista 95 prosenttia on kirjolohta ja loput siikaa ja jonkin verran taimenta. Määttä kertoo, että yksi valtion kalanviljelyn tehtävistä on ollut kirjolohen ja siian viljelyominaisuuksien parantaminen valintajalostuksen avulla.
– Olen sitä mieltä, että viljelty siika on erinomainen tuote ja päihittää makunsa ja rasvaisuutensa puolesta monesti luonnossa kasvaneen lajikumppaninsa.
Vaikka pääosa Suomessa syödystä kalasta on tänä päivänä viljeltyä kalaa, Määttä suosittelee kuitenkin suosimaan myös suomalaista luonnonkalaa, kuten ahventa ja siikaa. Luonnon kalakannat ovat uusiutuva luonnonvara, jota kannattaa vaalia ja hyödyntää.
Luonnonvarakeskuksen Taivalkosken toimipaikassa Ohtaojalla tehdään kalanviljelyn lisäksi myös kalan- ja riistantutkimuksen tehtäviä. Metsästäjät toimittavat saaliiksi saatuja suurpetoja, joita Ohtaojalla tutkitaan. Työ kuuluu osana Luonnonvarakeskuksen tekemään suurpetokantojen kannanarviointiin.
Eläkkeelle jäämisessä on Määtällä myös haikeutta, koska mielenkiintoinen työ ja mukavat työkaverit jäävät Ohtaojalle.
Luonnosta hän ei kuitenkaan ole saanut tarpeekseen, joten se pysyy miehen elämässä edelleen. Kalastus, metsästys, marjastus ja muu luonnossa tekeminen ovat mieluista puuhaa. Omakotitalo ja mökki takaavat, että aina on jotakin tekemistä. Myös ukkina olemiseen on Vesalla ensi vuoden alusta enemmän aikaa.