Pääkirjoitus
Loppusuoralla olevassa kalastuslain uudistuksessa on kohtia, jotka herättävät keskustelua. Näitä ovat 65 vuotta täyttäneiden kalastusmaksu ja kotitarvekalastajien oikeus myydä saalistaan.
Nykyisessä laissa ikäihmiset on vapautettu kalastuksenhoitomaksusta, mutta esityksen mukaan erivapaus poistuisi ja maksu koskisi kaikkia täysikäisiä.
Kalastuslain uudistuksessa onginta ja pilkintä säilyisivät maksuttomina. Jatkossa kalastamiseen tarvitaan vain yksi lupa, kalastuksenhoitomaksu, joka yhdistää nykyisen kalastuksenhoitomaksun ja läänikohtaisen viehekalastusluvan. Yksi lupa kattaisi koko maan ja se maksaisi 35 euroa vuodessa, 10 euroa viikossa ja viisi euroa vuorokaudessa.
Kalastuslain uudistus on laaja kokonaisuus, jossa pyrkimyksenä on turvata kalakantojen suojelua, lisätä kotimaisen kalan tarjontaa sekä turvata ammatti- ja virkistyskalastajien edut ja vesialueiden omistajien edut. Monitahoista lakiesitystä on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä kuusi vuotta.
Kalatalouden keskusliitto näkee lain heikkoutena sen, että päätösvaltaa siirtyy paikallisilta toimijoilta valtionhallinnolle. Käytännössä laki korostaa ely-keskusten ja Metsähallituksen roolia. Ely-keskus voisi esimerkiksi päättää ylimääräisistä suojelutoimista omalla alueellaan. Henki on, ettei paikallisten uskota osaavan huolehtia omista kalakannoistaan, vaan se on varmistettava lailla ja byrokratialla.
Yksi lakiesityksen kummallisuuksista on määräys, jonka mukaan kotitarvekalastajat saisivat myydä korkeintaan viisi kiloa kalaa vuorokaudessa.
Kotitarvekalastuksesta on näin tehty yhteiskunnallinen ongelma, jota pitää lailla valvoa, kun kyseessä on katoava kansanperinne, jota pitäisi vaalia. Koillismaalla kotitarvekalastajat ovat suurelta osin juuri niitä ikäihmisiä, joille ollaan lisäksi sälyttämässä kalastusmaksua.
Kalastuslain uudistus on hukkumassa liian pikkutarkkaan sääntelyyn.