Pääkirjoitus
Rukan alppikoulu sai tänä syksynä yhdeksän uutta opiskelijaa. Kaikkiaan alppikoulussa opiskelee ja urheilee 35 nuorta eri puolilta Suomea. Kaukaisin opiskelija on Virosta.
Rukan alppikoulu tuo Kuusamon koulutarjontaan erityisen lisän. On hienoa, että koulu kykenee houkuttelemaan nuoria ympäri Suomea ja tarjoamaan heille puitteet yhdistää lukio- tai ammattiopinnot tavoitteelliseen alppilajien harrastajiin.
Jos alppikoulua ei olisi, Kuusamoon tuskin hakeutuisi nuoria opintojen perässä. Alppikoulu tasaa sitä muuttovirtaa, joka vie peruskoulun jälkeen nuoria pois Kuusamosta erikoislukioiden ja ammatillisen koulutuksen perässä.
Rukan alppikoulu on esimerkki koulujen myönteisestä eriytymisestä. Koulut keskittyvät siihen, missä ne ovat hyviä.
Koulujen alkaessa on jälleen keskusteltu peruskoulujen eriytymisestä ”hyviin” ja ”huonoihin”. Suurissa kaupungeissa, erityisesti Helsingissä, on havaittu, että tietyntyyppisiä kouluja on selvästi alettu hyljeksiä (HS 12.8).
Suurin torjumisiin yhteydessä oleva tekijä on vieraskielisten lasten osuus koulussa, mutta syy ei ole ainut. Koulun alueella on usein myös korkea työttömyys ja korkea lastensuojelun tarve. Asiaa tutkinut Helsingin yliopiston tutkija Venla Bernelius sanoo, että näissäkin kouluissa opetus on usein korkeatasoista. Kyse on enemmän vanhempien luomasta käsityksestä, joka aiheuttaa negatiivisen kierteen.
Koillismaalla valitsee koulutuksellinen tasa-arvo, sillä eri alakoulujen, yläkoulujen ja alueen lukioiden kesken ei tiettävästi ole tilastollisesti merkittävää eroa millään mittarilla.
Koillismaalla koulutuksellinen epätasa-arvo ei synny opetuksen tasossa, vaan koulujen saavutettavuudessa. Posion kunnassa on yksi ainoa peruskoulu, johon kaikki lapset on kerätty. Tämän vuoksi pisimmät koulumatkat ovat jopa 80 kilometriä suuntaansa.
Suurissa kaupungeissa asiat ovat edelleen hyvin, vaikka muutamassa kaupungissa harkitaankin kouluverkon harventamista säästöpaineiden alla. Parku on ymmärrettävä, mutta maaseudulta katsottuna asiat suhteutuvat eri tavoin.