Pääkirjoitus

Kou­lu­ku­vauk­siin yh­te­ne­vät pe­li­sään­nöt

Luokkakuva on kiva muisto kouluvuosista. Perinteestä ei pidä luopua, mutta pelisäännöt on syytä keskustella selviksi.
Luokkakuva on kiva muisto kouluvuosista. Perinteestä ei pidä luopua, mutta pelisäännöt on syytä keskustella selviksi.
Kuva: Pasi Määttälä

Koulukuvien ottaminen on Koillismaallakin nostattanut useina syksyinä tunteita. Nyt asiasta keskustellaan jo valtakunnallisesti. Opetushallitus on päättänyt selvittää Kuluttajaviraston ja Kuntaliiton kanssa, pitäisikö alan ohjeistusta tarkistaa.

Opetushallituksessa epäillään, että kouluille maksettavat järjestelykorvaukset ja lahjat ovat ongelmallisia kilpailun kannalta. Paikallisille pienemmille yrityksille erilaisten järjestelykorvausten tai kylkiäisten maksaminen on hankalaa. Suuria koulukuvayrityksiä onkin Suomessa vain muutamia.

Maksettavat järjestelykorvaukset ovat ongelmallisia monessa mielessä. Ensinnäkin kylkiäiset ja etuudet tekevät hintojen vertailusta hankalaa. Maksajalle, siis käytännössä vanhemmille, tulisi olla päivänselvää, mistä kuvapaketin hinta muodostuu.

Syytä on myös pohtia asian moraalista puolta etenkin, kun kyse on koulumaailmasta. Järjestelykorvauksista kertyvä huomattava summa on varmasti houkutteleva koulun kannalta. Se on helppo tapa saada rahaa sinänsä hyödyllisiin tarkoituksiin.

Alan suuri yritys vetoaa maan tapaan, kun kouluille tarjotaan kylkiäisinä rahaa ja tavaroita kuvaussopimuksista. Kuusamolaiset yrittäjät kertovat, että heillä sopimusporkkanat eivät ole käytössä.

Epäselväksi jää muun muassa se, mistä järjestelyistä suuret ketjut maksavat huomattaviakin summia kouluille. Miten järjestelyt hinnoitellaan?

Koulut toimivat kuvausjärjestelyissä välikätenä, joka ottaa tarjoukset vastaan. Esimerkiksi Nilonkankaan koulussa Kuusamossa kuvat valitsee kehittämistyöryhmä, jonka jäsenet ovat oppilaiden vanhempia. Vanhemmat voivat halutessaan puhaltaa pelin poikki.

Vanhempien kannalta selvintä on, jos kylkiäisiä ja järjestelykorvauksia ei oteta vastaan. Tämän voi ilmoittaa jo tarjouspyynnössä. Silloin kilpailu kuvaamoiden kesken on mahdollisimman läpinäkyvää.

Tarjousten vertailuperusteena pitää olla yksin kuvauspaketin hinta ja laatu sekä paketin tarkoituksenmukaisuus. Vain hyvin pienet lisäetuudet on syytä ottaa vastaan, jolloin ei missään tilanteissa synny epäilyjä tarjouskilpailun puolueettomuudesta.