Pääkirjoitus

Kou­lu­lais­ten käy­tös­ta­vat pu­hut­ta­vat

Suomalaisten lasten koulumenestys hämmästyttää maailmalla, mutta käytöstavat puhuttavat.
Suomalaisten lasten koulumenestys hämmästyttää maailmalla, mutta käytöstavat puhuttavat.
Kuva: Vesa Tyni

Kaukana ovat ne ajat, jolloin koulujen oppilaat vielä teitittelivät opettajiaan. Kirjailija-opettaja Aino Kontula sanoi lehdessä keskiviikkona, että suomalaisten onneksi koululaisten Pisa-tutkimuksessa ei mitata hyvää käytöstä.

Kontulan mielestä suomalaislapset eivät todellakaan ole ykkösiä käytöstavoissa kansainvälisessä vertailussa.

Kontulan mielestä monet vanhemmat vierittävät kasvatusvastuun ja käytöstapojen opettamisen koulun tehtäväksi. Toisaalta opettajilta puuttuu yhtenäinen näkemys: toiset haluavat mahdollisimman tuttavalliset välit oppilaisiin, toisten mielestä teitittely olisi suotavaa.

Lääkkeeksi Kontula ehdottaa muun muassa käyttäytymisen numeron palauttamista todistukseen. Peruskoulun päättötodistuksessa käyttäytymistä ei tällä hetkellä arvioida ollenkaan.

Käytösnumeron palauttaminen jakaa opettajakuntaa. Osa epäilee arvioinnin mielekkyyttä.

Mitä käytöksen arvioinnilla oikeastaan saavutetaan? Osa on sitä mieltä, että käytösnumero herättelee vanhempia kasvatusvastuuseen. Se kertoo, missä ollaan menossa, koulun näkökulmasta katsottuna.

Hyvän käytöksen vaatimus pitää osata erottaa kaavamaisen koulukurin vaatimuksesta.

Suomalaisten koulujen ja työpaikkojen epämuodollisuus on myös vahvuus. Suomalaiset nuoret ovat takavuosia paljon rohkeampia esittämään omia näkemyksiään, ja oppilaat usein hämmästyttävät tietomäärällään opettajan. Suomalaisessa kulttuurissa asioiden kyseenalaistaminen on paljon helpompaa kuin vaikkapa kaukoidässä. Jos kyseenalaistaminen sallitaan, kannustaa se itsenäiseen ajatteluun, mikä on tärkeää.’

Tämä on varmasti yksi Suomen Pisa-menestyksen taustalla oleva seikka.

Kysymys kuuluukin, miten säilytetään suomalainen itsenäiseen ajatteluun kannustava epämuodollisuus, mutta samalla pidetään huoli nuorten käytöstavoista.

Sosiaalinen pärjääminen ja toisten huomioon ottaminen ovat yhtä lailla tärkeitä taitoja elämässä kuin vaikkapa matemaattiset taidot tai sujuva lukutaito.

Kontulan mukaan koulun tehtävä on 50 prosenttia kasvatusta ja 50 prosenttia koulutusta.

Tämä on varmasti totta, mutta perimmäinen kasvatusvastuu lapsista on kodeilla. Tätä seikkaa ei voi kyllin korostaa.

Lapsen kasvatusvastuuta ei voi ulkoistaa koululle. Vastuu on vanhemmilla.