Suunnitellut rajut ammattikorkeakoulupaikkojen vähentämiset koettelisivat ankarasti osaa Pohjois-Suomen oppilaitoksista. Suhteellisesti suurin menettäjä olisi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, jolta opetus- ja kulttuuriministeriö on leikkaamassa 180 aloituspaikkaa eli liki 40 prosenttia paikkojen kokonaismäärästä.
Kylmää kyytiä on luvassa myös Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoululle, josta lähtisi viidennes eli 160 aloituspaikkaa. Oulun, Rovaniemen ja Kajaanin oppilaitokset selviävät vähemmällä. Ne menettävät suunnitelman mukaan aloituspaikkoja kymmenissä laskettavan määrän, 5-6 prosenttia aloituspaikkamäärästään.
Ammattikorkeakoulutasoista koulutusta on annettu myös Kuusamossa, yhteistyössä pohjoissuomalaisten oppilaitosten kanssa. Tällä viikolla juhlivat valmistumistaan liikunnanohjaajat. Koulutus oli toteutettu yhteistyössä Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Kuusamon kaupungin kesken.
Koulutusta suunniteltaessa pitää ottaa huomioon, että opiskelijat haluavat usein työllistyä opiskelupaikkakunnalleen tai sen lähiseudulle. Jos oppilaitokset keskittyvät pelkästään suuriin yliopistokaupunkeihin, epäsuhta kaupunkien ja maaseudun välillä kasvaa entisestään. Oppilaitokset ovat alueillaan tärkeitä elinvoiman luojia ja osaavan työvoiman lähteitä.
Varoittavana esimerkkinä käy 90-luvun lama-aikana tehty päätös, jolla rakennustekniikan insinöörikoulutus karsittiin pois Oulun yliopiston valikoimasta. Sen jälkeen pohjoisessa on ollut pula alan osaajista.
Opetusministeriö on oikeilla jäljillä siinä, että koulutusta pitää suunnata työelämän tarpeiden mukaan. Ei ole mieltä kouluttaa yhteiskunnan rahalla nuorta ihmistä työttömäksi. On olemassa tiettyjä, esimerkiksi kulttuurialan koulutusohjelmia, joilla työllistyminen on heikkoa. Aloituspaikkoja ei pidä olla runsaasti vain sen vuoksi, että ala sattuu olemaan suosiossa.
Lisäksi on otettava huomioon nuorten ikäluokkien supistuminen. Aloituspaikkoja ei tarvita yhtä runsaasti kuin takavuosina.
Ammattikorkeakouluja on runsaasti verrattuna yliopistoihin. Vähemmälläkin määrällä kenties pärjätään, jos samalla muistetaan, että byrokratian karsimisen pitää näkyä kenttätyön hyväksi.
Ammattikorkeakouluilla voi olla pääpaikkoja nykyistä vähemmän, kunhan huolehditaan, että sivutoimipisteiden kautta koulutus palvelee myös maaseutupaikkakuntia. Koulutuksen pitää reagoida näköpiirissä oleviin tarpeisiin. Esimerkiksi kaivosalan osaajista ennakoidaan olevan pulaa lähivuosina.