Sydänkesän käsi
hipaisee kasvojani.
Kuusten latvuksissa
kohisee suven
jäähyväiset jo.
Niin nopeasti,
niin nopeasti
kiitää kesän aika.
Tatarit tanssivat
valssia, huojuen
huojuttavat
herkkiä kukintojaan
nurmikon yllä.
Kypsän kesän
syvän tuoksun aistin
koko olemuksellani.
Ruskoliljat loistavat
komeuttaan.
Odottakaahan,
miettivät ylväinä
Lapin nauhukset:
Kunhan on meidän aika,
näette,ketkä ovat
kukkapenkin kuninkaat.
Monta, monta
kuiskausta
kuuluu silloin
kukkarykelmästä.
Pienet särkyneet sydämet
siinä kohottavat
hentoja varsiaan
vaaleanpunaisin kukin.
Olemmehan me
uskollisina
koko kesän
koristaneet pihaasi.
Pieni särkynyt sydän
aina läsnä.
Kiitos, kiitos
koko kukkaiskansa.
