Pääkirjoitus
Kuusamossa on sattunut suhteellisen lyhyen ajan sisään kahden paikallisessa mittakaavassa suuren kuljetusyrityksen konkurssi. Alan vaikeudet ovat olleet vuosia tiedossa, mutta helppoja ratkaisuja ei ole näköpiirissä.
Alalla on monentyyppisiä yrityksiä. Osa on erikoistunut esimerkiksi puutavaran ajoon, toiset varsinaiseen tavararahtiin ja kolmannet esimerkiksi tienpitoon, kuten viimeksi julkitulleessa Koillistie Määtän konkurssissa.
Ongelmat alalla ovat suurin piirtein yhtenevät yritysten erilaisista toimenkuvista huolimatta.
Meneillään oleva talouden alavire on vähentänyt kuljetettavan rahdin määrää. Määrän vähetessä yksikkökustannukset tuppaavat nousemaan. Erittäin kovasta kilpailutilanteesta johtuen kuljetusyritykset eivät saa vietyä kustannusten nousua hintoihin. Asiakasyritykset, jotka nekin saattavat olla lujilla, päinvastoin pyrkivät polkemaan hintoja entisestään.
Ala on erittäin pääomavaltainen, joten kassavirran turvatakseen kuljetusyritykset ottavat ahdingossaan vastaan heidän kannaltaan liian alhaisia hintoja. Jos toisella puolen neuvottelupöytää on esimerkiksi valtakunnallinen suuri valtionyhtiö, on kuljetusyrittäjän neuvotteluasema heikko.
Erittäin merkittävä syy ahdinkoon on polttoainekulujen jatkuva nousu. Syynä on sekä öljynhinnan nousu että valtion polttoaineveronkorotukset.
Ulkomainen kilpailu lisää sekin alan haastavuutta. Suomen teillä kulkee yhä enemmän virolaisia ja venäläisiä rekkoja. Näissä maissa kuljettajien palkat ovat huomattavasti suomalaisia alhaisemmat.
Koillismaa on täysin kumipyöräliikenteen varassa ja kuljetusala on merkittävä työllistäjä. Uutiset alan yritysten konkursseista ovat surullista luettavaa.
Pitkällä tähtäimellä kuljetusyritysten ahdinko ei ole myöskään kuljetuksia ostavien asiakasyritysten etu. Vaarana on alan monopolisoituminen: pienet paikalliset yritykset häviävät kansallisten ja kansainvälisten jättien puristuksessa.