Pääkirjoitus
Talouselämä -lehti uutisoi pienten kultakaivosyhtiöiden kurjasta taloustilanteesta. Ilomantsin Pampalossa kultaa kaivava Endomines ilmoitti yt-neuvotteluista viime viikolla. Vuoden 2012 alusta toiminut Raahen Laivakankaan kaivos on tuottanut tappiota koko toimintansa ajan. Sodankylän Pahtavaaran kaivos toimii vajaateholla, ja kaivoksen omistaja ruotsalainen Lappland Goldminers on joutunut lomauttamaan puolet henkilökunnastaan.
Sekä Lappland Goldminers että Raahessa toimiva Nordic Mines ovat ajautuneet yrityssaneeraukseen.
Kuusamon Juomasuolle suunniteltu kultakaivos olisi louhintamäärällä mitattuna Pampalon ja Pahtavaaran luokkaa, mutta Laivakangasta pienempi.
Suomen ainoa kannattava kultakaivos toimii tällä hetkellä Kittilässä. Kaivos tuottaa kultaa reilusti yli 5 000 kiloa vuodessa, kun vaikeuksiin ajautuneissa pienissä kaivoksissa kullan vuosituotanto on jäänyt tuhannen kilon kieppeille.
Jos Juomasuon tiedossa oleva malmio hyödynnettäisiin kymmenessä vuodessa, kullan tuotanto olisi alle tuhat kiloa vuodessa. Pampalon, Pahtavaaran ja Laivakankaan esimerkkeihin peilaten Juomasuon kaivoksen avaaminen ei näytä taloudellisesti kannattavalta.
Kullan hinta ei ole tällä hetkellä epätavallisen alhaalla. Talouselämä -lehden mukaan kullan hinta ylitti nykyisen tason vuoden 2010 loppupuolella ja kävi korkeimmillaan lähellä 2 000 dollaria unssilta. Nykyhinta on noin 1 200 dollaria. Kaikkina muina aikoina kulta on ollut halvempaa.
Jos Juomasuon kullan tuotantokustannukset grammaa kohden ovat samaa luokkaa muiden vastaavien kaivosten kanssa, niin kuin oletettavasti ovat, ei kaivosta saada taloudellisesti kannattavaksi. Kannattavuusraja voitaisiin saavuttaa vain, jos kullan hinta jostain syystä asettuisi pysyvästi historiallista tasoaan selvästi korkeammalle tasolle.
Voi hyvinkin olla, että Dragon Mining vetäytyy suosiolla monilta osiltaan erittäin kiistanalaisesta hankkeesta. Se olisi suotavaa, sillä Kuusamo ei kaipaa kaivossotaa.