Ruuantuotannosta näyttää nousevan tasaisin väliajoin esiin epäkohtia, jotka hämmentävät kuluttajaa. Poikkeuksetta ongelmien takana on joko ihmisen ahneus tai välinpitämättömyys.
Lähihistorian kenties kuuluisin, hullun lehmän taudista syntynyt ruokakohu alkoi Britanniassa 1990-luvulla. Sairauden syyksi paljastui se, että lehmiä oli ruokittu teurasjätteistä valmistetulla rehulla. Satoja tuhansia eläimiä jouduttiin hävittämään. Suomessa havaittiin toistaiseksi ainoaksi jäänyt hullun lehmän tautitapaus vuonna 2001.
Kiinassa paljastui vuonna 2008 maitojauheskandaali. Myrkyllistä melamiinia oli lisätty maidon proteiinipitoisuuden lisäämiseksi.
Tuorein kohu on noussut saksalaisista dioksiinia sisältävistä kananmunista ja sianlihasta. Dioksiinin lähteeksi epäillään jälleen saastunutta rehua. Mistä dioksiini on rehuun joutunut, on vielä varmistamatta.
Sikojen ja siipikarjan rehuihin päätynyt dioksiini on syöpää aiheuttava erittäin vaarallinen ympäristömyrkky. Näillä tiedoin näyttää silti, ettei Suomessa ole syytä suurempaan huoleen. Suomalaisten syömästä sianlihasta noin 10 prosenttia on kotoisin Saksasta. EU-komissio ei pidä dioksiiniriskiä merkittävänä.
Dioksiini on Suomessa tuttu huolenaihe, sillä Itämeren kaloista silakka ja lohi sisältävät ympäristömyrkkyä yli EU:n suosituksen. Suomi ja Ruotsi saavat vuoden 2011 loppuun poikkeusluvalla markkinoida alueillaan kalaa, jonka dioksiinipitoisuus ylittää EU:n raja-arvon.
Kalan syöntiä kannattaa silti lisätä terveellisyyden vuoksi, suosittaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.
Virasto kuitenkin suosittelee, etteivät lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat söisi yli 17 sentin mittaisia silakoita useammin kuin kerran tai kaksi kuussa. Vaihtoehtoisesti riskiryhmään kuuluvat voivat syödä kookkaan silakan sijasta Itämerestä pyydettyä lohta kerran tai kaksi kuussa.
Jos haluaa tietää mitä suuhunsa pistää, kannattaa ostaa kotimaista lähellä tuotettua ruokaa ja mielellään luomua. Ja mitä jalostetumpi ruokavalmiste on kyseessä, sen vaikeampi kaikkia ainesosia on jäljittää.
Lähiruoka ja luomu maksaa enemmän kuin massatuotanto. On kuluttajan valinta, mitä hän suuhunsa haluaa laittaa. Laatu maksaa ruuassakin.