Pääkirjoitus
Lapsiperheille suunnattuja palveluja ollaan laajentamassa Kuusamossa (KS 9.5.). Palvelujen paraneminen on näinä aikoina erityisen ilahduttavaa, kun paineita on myös toiseen suuntaan.
Asialla ei tällä kertaa ole kaupunki, vaan Kuusamon seurakunta ja Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) Kuusamon osasto. Seurakunta laajentaa niin sanottua parkkikerhotoimintaa.
Parkkikerho tarjoaa lyhytaikaista, muutaman tunnin hoitoapua pienille lapsille. Hengähdystauko antaa äidille tai isälle tilaisuuden käydä asioilla tai vaikkapa liikkumassa. MLL:n toiminnan keskeisin ydin on perhekahvila, jonne ovat kaikki tervetulleita.
MLL on esimerkki toiminnasta, jonka merkitys kasvaa. Sen sijaan, että odotetaan kaupungin järjestämiä palveluja, ihmiset ottavat itse vastuun. Tämän on oltava suuntana, sillä julkinen sektori ei voi enää Suomessa kasvaa. Julkisen sektorin osuus BKT:stä on 56 prosenttia, mikä on EU:n kolmanneksi suurin.
Niin sanotun kolmannen sektorin tuottamat palvelut perustuvat kansalaisten omaan vastuunkantoon. Julkisen sektorin, esimerkiksi kaupungin, tehtävänä on olla kumppanina.
Järjestöjen pyyntöjä ja toiveita kannattaa päättäjien kuunnella herkällä korvalla. Yhdistystoiminnan tukemiseen sijoitettu euro poikii moninkertaisina säästöinä toisaalla. Kansalaisia pitää kannustaa auttamaan toisiaan ja itseään.
Järjestötoiminnan vahvuus ja heikkous on sen vapaaehtoisuudessa. Järjestö on juuri niin hyvä kuin sen jäsenistö haluaa sen olevan. Usein käy niin, että toiminnan pyörittäminen jää muutaman aktiivin varaan. Varsinkin pienillä paikkakunnilla vastuunkantajista on jatkuva pula. Monen järjestön jäsenkunta ikääntyy vauhdilla Koillismaalla – toisaalta vireät eläkeläiset tarjoavat järjestöjen kautta työpanoksensa yhteiseen hyvään.
Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee toimiakseen paitsi verovaroin rahoitetun julkisen sektorin, myös aktiivisia kansalaisia. Tätä ei voi liiaksi korostaa.