Kuusamon kolmesta parkkikerhosta jää jäljelle yksi (KS 12.8.2016). Syynä on, että seurakunta vähentää lastenhoitopalvelun tarjoamista.
On helppo sanoa, että ei niitä ennenkään parkkikerhoja ollut ja silti lapset tulivat hoidettua. Näin sanottaessa unohtuu yhteiskunnan valtava murros verrattuna menneisiin vuosikymmeniin.
Maatalousvaltaisessa yhteisössä – jollainen Koillismaa oli pitkälle sotien jälkeen, 1970-luvulle – lastenhoitoa ei tarvinnut erikseen järjestää, koska työ tehtiin kotona. Lapset hoidettiin kotona maatalon töiden lomassa. Usein isovanhemmat asuivat saman katon alla, ja he kantoivat osaltaan vastuuta lapsista.
Agraariyhteiskunta murtuessa pientilat kävivät elinkelvottomiksi. Suomi muuttui teollisuus- ja palveluyhteiskunnaksi. Naiset tulivat laajassa mitassa työelämään. Naisten panos mahdollisti nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen. Samalla syntyi tarve lasten päivähoidolle. Muuttoliike muovasi ja muovaa yhteiskuntaa.
Hallituksen suulla pääministeriä myöten on todettu, että nykyisen hyvinvoinnin säilyttäminen vaatii työllisyysasteen merkittävää nostoa. Ruotsissa työllisyysaste on 7 prosenttiyksikköä Suomea korkeampi. Ruotsiin verrattuna Suomessa työllisyysaste on matala nuorten, synnytysikäisten naisten keskuudessa. Yhtenä syynä on hoitovapaa, joka Ruotsissa on lakkautettu, koska sen havaittiin syrjäyttävän naisia työelämästä.
Parkkikerhojen väheneminen Kuusamossa ei tietysti romuta paikkakunnan lastenhoitoa, mutta heikennys se eittämättä on. Seurakunnan ja kaupungin soisi vielä istahtavan miettimään tilannetta. Lastenhoidon sujuva järjestäminen parantaa nuorten perheiden arkea ja voi säästää yhteiskunnan menoja muualla.
Olisiko päiväkoteihin järjestettävissä nykyistä joustavammin tilapäistä hoitoa, kuten Marja Tornberg Koillissanomissa ehdotti?