Karkuteille lähteneet koirat ovat työllistäneet tänä kesänä erityisen paljon Kuusamon löytöeläinkotia.
– Irtokoiraongelma on ollut nyt isompi kuin edellisinä vuosina. Puhelin on pärissyt tiuhaan ja ilmoituksia irti liikkuvista koirista on tullut paljon, kertoo Mirella Virkkula Rukan eläinhoitolasta.
Vahinkoja sattuu kaikille ja koira saattaa vilistää karkuteille huolehtivastakin kodista. Huonokuntoisilla koiranhäkeillä ja juoksulangoilla on kuitenkin oma osuutensa karkailuihin.
– Koiranomistajien tulisi huolehtia, että häkit ja juoksulangat ovat kunnossa ja pitäviä. On muutamia koiria, joista ilmoituksia irrallaanolosta tulee useammin kuin kerran. Metsästyslinjaisia ja vähemmälle koulutukselle jääneitä koiria voi olla vaikea saada kiinni ja ne ovat karkuteillä monta päivää.
Jos oma koira karkaa, neuvoo Virkkula ilmoittamaan siitä välittömästi hänelle löytöeläinvastaavana.
– Löydetty irtokoira on huomattavasti helpompi saattaa takaisin omistajalleen, jos omistaja on tiedossa. Ilmoittaa voi minulle vaikka tekstiviestillä ja kertoa karanneen koiran rotu- ja muut tiedot. Kuluu turhaa aikaa, jos koiran omistajaa täytyy lähteä selvittelemään mutkien kautta.
Sosiaalinen media on erityisen tehokas kanava karanneiden koirien löytämiseksi takaisin kotiin. Esimerkiksi Facebookin Kadonneet ja löytyneet lemmikkieläimet Koillismaa -ryhmässä on reilut 1 100 jäsentä.
Irtokissojen kannalta tilanne on ollut viime vuosiin verrattuna helpompi.
– Joko irrallaan liikkuvia kissoja on vähemmän tai sitten niistä vain ilmoitellaan harvemmin. Villikissoja ja villiintyneitä kissoja ei näin kesäaikaan juuri näekään, kun ne pärjäävät luonnossa. Niistä tulee havaintoja enemmän syksyllä ilmojen kylmetessä.
Villikissalla ja villiintyneellä kissalla on ero. Villikissa on syntynyt ja elänyt ikänsä omillaan luonnossa ilman ihmiskontaktia. Villiintynyt kissa puolestaan on alunperin kotikissa, joka on joko karannut kotoaan tai omistaja on sen hylännyt.
Kiinniotettujen aikuisten villikissojen kohtalona on lopettaminen, koska ne eivät kesyynny. Villiintyneet kotikissat puolestaan kesyyntyvät yleensä nopeasti uudelleen. Villikissanpentu on mahdollista kesyttää, mikäli se pääsee ihmisten hoitoon tarpeeksi varhaisessa vaiheessa.
Villikissaongelman taustalla on toisaalta se, etteivät kissanomistajat leikkauta kissojaan ja toisaalta se, että kissojen annetaan kulkea luonnossa vapaana.
– Jos oma kissa on pakko päästää luontoon, on se ehdottomasti leikattava ja varustettava pannalla yhteystietoineen. Kissan leikkuuttaminen on jokaisen kissanomistajan vastuu. Oli kissa sitten naaras tai urospuolinen.
Leikkaamaton, vapaana kulkeva kissa voi tehdä vuodessa kolmesta neljään poikuetta.
Viimeisin Virkkulan tietoon tullut irtokissan tekemä pentue oli linja-autoaseman lähettyvillä, mistä sitten haettiin muutaman viikon ikäinen kissanpentu.
– Sille löytyi onneksi sijaiskoti, jossa oli muita samanikäisiä kissanpentuja. Muuten, ilman kissaseuraa se olisi varmasti kuollut. Tässä on taas hyvä muistutus siitä, mitä leikkaamattomien kissojen vapaa ulkoilutus saa aikaan. Joka vuosi näitä pentuja ilmestyy, eivätkä kaikki selviydy hengissä.