Tuo toteamus on tänä päivänä monen kohdalla totisinta totta. Monissa maissa työttömyys on periytyvää ja kulkee suvussa. Näin on esimerkiksi Englannin taantuvissa teollisuuskaupungeissa, joissa työttömyys on oikeastaan jo ”ammatti”, niin valitettavalta kuin se tuntuukin.
Nyky-yhteiskunta työllistää yhä vähemmän ja vähemmän. Monella alalla työllisyysvaikutus on ollut alenevalla käyrällä viimeiset sata vuotta. Tulevaisuuskaan ei näytä hyvältä näillä alenevilla suorilla. Esimerkiksi paperiteollisuuden työllisyysvaikutus tuotettua paperitonnia kohti laskee koko ajan. Ehkä tämä on oikein, sillä paperimiehet ovat osanneet ajaa asiansa ja palkkansa hyvin.
Tällä hetkellä työllisyyden suurimpina haasteina ovat digitalisaatio ja automaatio. Automaatio ei ole mikään uusi ilmiö, sillä ennen sitä puhuttiin teollistumisesta. Teollistuminen merkitsi konevoimaa, joka korvasi ihmisvoiman. Aikakausi nimettiin teolliseksi vallankumoukseksi, joka ajoittui 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen. Mullistavana keksintönä oli höyrykone, joka vallankumousti tuotantomenetelmät ensin tekstiiliteollisuudessa ja sitten muilla aloilla aina liikenteeseen saakka. Tämä ei ollut ihmiskunnan historiassa ensimmäinen vallankumous, sillä aikoinaan maanviljelyn keksiminen käynnisti ihmiskunnan nykyisen kaltaisen kasvun mahdollistamalla kiinteän asutuksen.
Vallankumoukset eivät lopu teolliseen vallankumoukseen eivätkä digitalisaatioon tai robotiikkaan. Näin ihmiskunnan elo menee eteenpäin. Kaikki nämä muutokset ovat merkinneet sitä, että kaikille ei ole ollut työtä perinteisessä mielessä. Fyysinen työ on nykyisin jo harvinaista. Maanviljelys merkitsi aikoinaan sitä, että osa ihmispopulaatiosta saattoi tehdä muutakin kuin ”viljellä maata”. Syntyi mm. kirkko ja muut henkikulttuurin harrastajaryhmät, jotka elivät perinteisten raatajien työpanoksella. Tuottavuus mahdollisti ”jouten elävien” elättämisen. Syntyi monenlaista tyhjäntoimittajien joukkoa, jota itänaapurissa yritettiin karsia kovalla kädellä sosialismin opein. Siellä menivät lopulta hyvän aatteen puurot ja vellit sekaisin.
Robotiikka vie työpaikat - tästä ei päästä mihinkään. Taloustieteilijät ovat yrittäneet ratkoa tätä visaista pulmaa eli sitä, kuinka vähenevät työt jaettaisiin (tasapuolisesti) kaikille. Miten yhteiskunnan varat saadaan riittämään? Jostakin on revittävä leipärahat, joilla kansalaiset tulevat toimeen.
Ratkaisu ei liene mahdoton, sillä se perustuu ikivanhaan logiikkaan. Toimintaperiaate on yhtä vanha kuin kirkko. Kirkko ei harjoittanut tuotannollista toimintaa, jos siksi ei nyt katsota pappien pienmuotoista maanviljelyä. Tosin olihan Hailuodossakin poronhoitoa, mutta porot kuuluivat oululaiselle papille. Tämä tiedoksi poronhoitoalueesta vaahtoaville Kuusamon vihreille.
Kirkko keräsi veroja, joilla ylläpidettiin kirkon organisaatiota. En puutu tässä yhteydessä filosofiseen väittelyyn siitä, pitääkö uskonnon levittämistä ja pyhää sanaa katsoa tuottavaksi toiminnaksi. Tuskin siitä haittaakaan on nykymuodossaan, sillä uskoakseni hyvä mieli vaikuttaa positiivisesti työhaluihin.
Kirkon (ansainta)logiikka puree myös robotiikkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että robotiikkaa pannaan verolle, jolla kerätään yhteiskunnan pyörittämiseen tarvittavat varat mukaan lukien kansalaisten ylläpito.
Robotiikan alalla ensimmäiset sovellukset tulivat 1960-luvulla autoteollisuuteen, josta robotiikka levisi varsin nopeasti muille aloille. 1980-luvulla teollisuusroboteista tuli jo teollisia standardeja.
Teollisuudesta robotiikka siirtyi palvelusektorille.
Tänä päivänä voidaan puhua jo täysimittaisesta palvelurobotiikasta. Tästä ovat esimerkkeinä varastointi- ja jakelurobotit. Postinkantaja korvataan pian jakelurobotiikalla, joka voi olla esimerkiksi pienoislennokki. Vai digitalisoituuko posti täysin? Terveydenhoitopuolella kehitys menee nopeasti eteenpäin. Leikkaukset ja kirurgia eivät ole enää lääkärin epävakaan käden varassa. Kirurgirobotit hoitavat etänä vaativat ja vaatimattomammatkin operoinnit. Maataloudessa lypsyrobotit ovat jo vanha asia. Lypsäjän ammatti on hävinnyt siinä samassa kuten aikoinaan paimenenkin työt.
Kotitalouteen rynnivät henkilökohtaiset palvelurobotit. Palvelurobotiikkaa kehitetään myös monenlaisiin hoiva-, avustus- ja kuntoutustehtäviin.
Herää kysymys siitä, mihin ihmistä enää tarvitaan. Mihin tarvitaan toista ihmistä, koska robotiikka tarjoaa jo nykyisin parempaa ja syvällisempää seksiä kuin perinteiset Baabelinmäen naisvierailijat? Kognitiiviset robotit ovat jo tätä päivää.
Kun tähän otetaan mukaan jatkuva kehitys, herää kysymys siitä, mitä seuraavaksi. Jos robotit tekevät kaiken minkä tekevät ihmisetkin. Välivaiheessa eletään jo nyt. Tosin ihmiset suunnittelevat vielä robotiikan. Onko ihmisten tulevaisuus ajattelutyössä? Näin on, mutta onko pitkään?
Suurin pelko on se, että robotiikka ottaa suunnitteluvallan ihmiseltä. Näin tapahtuu siinä vaiheessa, kun roboteista tulee älykkäitä ja ne pystyvät samanlaiseen ajattelutoimintaan kuin ihminen. Science-fictioneissa maalaillaan robottien vallankumousta, ja se saattaa olla lähempänä kuin uskommekaan. Jules Vernen tarinoita avaruuden valloituksesta pidettiin sata vuotta sitten utopistisina. Mutta ei pidetä enää, kuten ei myöskään Star Warsin tieteismediasarjan tapahtumia.
Nykynäkemyksen mukaan tekoäly ja robotit korvaavat suuren osan ihmisten työstä seuraavien vuosikymmenien aikana. Sanotaan, että edessä on suurin työhön liittyvä murros sitten 1700-luvulla alkaneen teollisen vallankumouksen.
Työtä on pidetty talousteorian yhtenä tuotannontekijänä, mutta sen merkitys laskee koko ajan. Työnteon suhteellinen arvo laskee robotisoinnin ja tietokoneistumisen seurauksena. Rahalla tehdään enemmän rahaa, sillä tuotantoon ei tarvita enää työtä, vaan pelkästään pääomaa. Rahaakaan ei välttämättä tarvita, sillä Internet on sosialisoinut tiedonkulun. Netti mahdollisti kaikkien yrittämisen.
Aika hoitaa asiat. Uskotaan näin. Se, onko ratkaisu robotiikan verottaminen, ei ole suomalaisten päätettävissä. Ratkaisu on globaali, ja se muotoutuu meistä riippumatta. Jos elämme avoimessa maailmantaloudessa, pelisäännöt tulevat muualta. Siinä ei auta patavanhoillinen, suomalainen ay-liikekään, ellei ajattelumaailma muutu radikaalisti. Siinä ei auta yritysten voittoverotuskaan, jonka perään joku huutele. Elämme maailmassa, jossa taudit ja flunssat yms. leviävät ja vaikuttavat meistä riippumatta.
Kunpa sen tietäisi.