Maailmalla päättään nostava protektionismi eli oman maan tuotannon suojelu ulkomaiselta kilpailulta voi ensi kuulemalla tuntua hyvältä ajatukselta. Kukapa ei haluaisi työpaikkojen säilyvän omassa maassaan. Totuus protektionismista on toinen: lopulta häviäjiä ovat tavalliset työtätekevät ihmiset, joiden työtä oli haluttu puolustaa. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.
Erityisen vaarallista kauppasotien syttyminen olisi Suomen kaltaiselle vientivetoiselle maalle. Pölkky Oy:n toimitusjohtaja Jouko Virranniemi ilmaisi huolensa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinnon mahdollisesti asettamista puutavaran tuontitulleista. Kaukaiselta tuntuva asia on konkreettinen myös koillismaalaisille.
Jos tullit leikkaavat Yhdysvaltoihin tuotavan puutavaran määrää, sekoittaa se markkinat. Todennäköisesti tulleista aiheutuisi muiden maiden vastatoimia, joilla puolestaan olisi arvaamattomia heijastusvaikutuksia.
Suosi kotimaista -kampanjoita lienee tehdään joka maassa. Kehotuksessa ei ole mitään pahaa, kunhan se perustuu kuluttajien vapaaehtoisuuteen, eikä keinotekoiseen tullisuojeluun. Jokaisella kuluttajalla on valta tehdä omalla lompakollaan arvojensa mukainen valinta. Silti, moniko suomalainen jäi isänmaallisuuttaan Nokian puhelinten käyttäjäksi, kun markkinoille tulvahti kilpailijoiden edistyneempiä tuotteita?
Suojatullit nostavat kuluttajahintoja, kun terve kilpailu puuttuu. Protektionismi leikkaa talouskasvua, joka puolestaan on pois työllisyydestä. Kauppasodissa ei lopulta ole voittajia.
Yksittäisen kunnan kannalta on periaatteessa järkevää ostaa paikalliselta yrittäjältä. Yrittäjä työllistää ja maksaa veronsa kuntaan. Samalla on syytä huomata, että oman paikkakunnan tuotteen tai palvelun on oltavat yhtä laadukas kuin kilpailijansa ja hinnaltaan kilpailukykyinen.
Mitä jos kaikki Suomen 311 kuntaa alkaisivat ostaa vain omilta yrityksiltään? Se kaventaisi yhtä lailla kuntien ja yritysten toimintamahdollisuuksia. Kilpailu pitää vireänä.