Kun­nioi­tet­tu, pelätty ja myyt­ti­nen karhu – 31 kar­hu­tee­mais­ta teosta 26 eri te­ki­jäl­tä: "Näitä ku­via­kin kat­soes­sa näkee, että kyllä se karhu jotain tietää enemmän kuin me muut"

Hanna-Sisko Onnela, Osku Tuominen ja Merja Ronkainen ovat tuoneet näyttelyyn oman näkökulmansa karhun jättämästä jäljestä. Jonna Kalliomäellä on kädessään yksi näyttelyn teoksista, Marita Kuusiniemen Juuson jäljet -rumpu.

Kuva: Anna Asplund

Hannu Hautala Luontokuvakeskuksen seiniä koristaa elokuun ajan toinen toistaan ylväämpiä maalauksia ja kuvia, joissa voi nähdä karhun kaikissa elementeissään.

Karhun jälki -taidenäyttely on osa Jonna Kalliomäen kolmiosaista projektia, jossa herätetään myyttinen karhu eloon yhteisön voimin.

Kalliomäki opiskelee Lapin yliopiston soveltavan kuvataiteen ja luontokuvauksen maisteriohjelmassa Kuusamossa. Projekti on osa hänen Pro gradu -tutkielmaansa.

Näyttelyssä voi aistia, minkälaisia jälkiä karhu on jättänyt ihmisiin, yhteiskuntaan ja luontoon.

– Karhun jälki voi olla konkreettisen jäljen lisäksi esimerkiksi muistijälki tai tunnejälki. Jotakin, joka on koskettanut tai jäänyt muistona mieleen, Kalliomäki kertoo.

Jotain karhun asemasta Kuusamossa kertoo se, että taidenäyttelyssä on jopa neljä teosta nimeltään Metsän kuningas.

Yhden Metsän kuningas -teoksista on maalannut Erja Kärkkäinen. Hän haluaa ottaa maalauksellaan kantaa karhun asemaan Suomessa, jossa metsää hakataan ja karhuilla on yhä vähemmän elintilaa.

Maalauksessa karhu istuu puuttomassa ympäristössä allapäin. Kruunu nököttää vieressä ja mesikämmenen edessä on lammikko. Maalausta voisi kuvailla sanoilla surumielinen ja synkkä.

Teos kertoo identiteetin muutoksesta ja haavoittuvuudesta.

– Karhu on samaan aikaan pelottava ja kunnioitettava. Siinä näkyy sekä voima että herkkyys. Silti karhukin voi olla haavoittuvainen ja sen identiteetti voi muuttua, kun sen ympäristöä tuhotaan, Kärkkäinen sanoo.

Tilan perällä, portaikon juurella on taideteos, johon on maalattu alaston nainen ja karhu. Maalaus kertoo vanhasta myytistä, jonka mukaan ensimmäinen ihminen on syntynyt naisen ja karhun rakkaussuhteesta. Teoksen nimi on Neito ja karhu.

Taiteilija Hanna-Sisko Onnela on kiinnostunut suomalaisesta kansanuskosta ja sitä kautta myös kansan myytteihin vahvasti liitetystä karhusta.

– Karhu on yhteydessä maahan ja ylös, sillä on monenlaista tietoa ja viisautta. Näitä kuviakin katsoessa näkee, että kyllä se karhu jotain tietää enemmän kuin me muut, Onnela sanoo.

Onnela näki lapsena paljon unia karhuista. Hän tunsi jo silloin karhua kohtaan sekä syvää kunnioitusta, että pelkoa.

– Olen Keski-Suomesta kotoisin, siellä kotimme lähellä oli karhunpesiä. Marjastimme paljon ja siellä oli aina vahvasti läsnä, että onkohan karhu jossain lähellä, Onnela kertoo.

Myös Merja Ronkainen kokee, että juuri metsässä kulkiessaan karhun läsnäolon tuntee vahvimmin.

Ronkainen on tehnyt taidenäyttelyyn maalauksen nimeltä Raapien.

– Kuljen paljon metsissä ja siellä näkee karhun jättämiä jälkiä esimerkiksi muurahaispesissä ja puiden rungoissa. Lähdin miettimään maalausta sitä kautta, Ronkainen kertoo.

Maalausten lisäksi taidenäyttelyssä on paljon valokuvia karhuista.

Osku Tuominen on päässyt seuraamaan karhun liikkeitä luonnossa, kuvauskojun suojista tarkkailemalla. Taidenäyttelyssä nähtävä Royal heir -kuva on otettu viime syksynä.

Tuomisen mielestä karhua kuvattaessa on hyvä muistaa, että karhu on suloisesta ulkokuorestaan huolimatta villieläin.

– Luontokuvaajat ottavat nykyään paljon lähikuvia karhun naamasta, ihan kuin potretin ihmisestä. Pedot pitäisi pitää petoina, ei niihin mielellään marjametsässä haluaisi törmätä, Tuominen sanoo.

Taidenäyttely koostuu yhteensä 26 tekijän 31 teoksesta.

Suurin osa taiteilijoista ja luontokuvaajista on kuusamolaisia.

Näyttelyssä on nähtävillä myös ihan oikean kuusamolaisen karhun jälki.

– Saimme viime hetkellä myös Juuso-karhun tekemän taideteoksen mukaan, Kalliomäki kertoo ylpeänä.

Teos on taiteiltu paperille vesivärein, karhunkarvoilla höystettynä.

Teos kuvaa hyvin tuota uljasta kansalliseläintämme: hauska, sympaattinen, rosoinen, myyttinen ja vaikea ymmärtää, mutta silti tärkeä ja kunnioitettu osa suurta kokonaisuutta.