Pääkirjoitus
Kuntajohtajien työ on käynyt tuuliseksi, minkä osoittavat lukuisat esimerkit ympäri Suomea. Yleensä kuntajohtajan eron tai erottamisen syyt juontavat ristiriitoihin keskeisten luottamushenkilöiden kanssa.
Ristiriitojen lisääntymisen taustalla on todennäköisesti kiristynyt kuntatalous. On huomattavasti mukavampi jakaa kansalaisille uutta hyvää kuin taiteilla säästöpaineissa.
Usein unohtuu, että vaikka kuntajohtaja käyttää merkittävää valtaa valmistelutyössä ja asioiden esittelijänä, niin lopullisen vastuun tehdyistä ratkaisuista kantavat vaaleilla valitut luottamushenkilöt.
Kuntajohtaja toimii esittelijänä kaupungin- tai kunnanhallituksen kokouksissa, joista asiat etenevät valtuuston päätettäviksi. Päätöksenteossa keskeisin työpari on kuntajohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Jos heillä on keskinäinen luottamus ja yhteinen näkemys, niin mahdollisuudet ratkaisukeskeiseen päätöksentekoon paranevat huomattavasti.
Kuntajohtaja tulee yhteisönsä johtajaksi useimmiten paikkakunnan ulkopuolelta. Johtajalta vaaditaan hyvää sosiaalista kykyä asettua keskelle vakiintuneita vallankäytön tapoja. Johtajan pitäisi yhtä aikaa pystyä säilyttämään keskusteluyhteys joka suuntaan, mutta pysyä silti itsenäisenä ja oman näkemyksen omaavana päätöksentekijänä. Työn lisääntynyt julkisuus, median ja sosiaalisen median, asettaa omat haasteensa.
Paineet kuuluvat kuntajohtajan työhön. Hän joutuu hyväksymään sen tosiasian, että joskus johtamisen edellytykset voivat loppua. Luottamushenkilöiden vastuulla taas on tukea johtajan työtä, mikäli hän ei ole syyllistynyt väärinkäytöksiin tai rikoksiin.
Pelkästään se, ettei naama miellytä, ei riitä erottamisen syyksi. Kunnanjohtajasta kyllä pääsee eroon, jos valtuusto sitä haluaa kahden kolmasosan enemmistöllä, mutta perusteeton erottaminen johtaa mittavaan korvausvelvollisuuteen. Sen laskun maksavat lopulta veronmaksajat.