Pääkirjoitus
Miten käy kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien tulevaisuudessa, kun Suomessa kuntamäärä tulee vääjäämättä putoamaan, vaikka kukaan ei vielä tällä hetkellä tarkasti tiedä, kuinka paljon?
Erilaisia lähidemokratiakokeiluja on tehty muun muassa Kouvolassa ja Hämeenlinnan seuduilla, kun niissä toteutettiin kuntaliitokset. Samalla perustettiin neuvoa antavia elimiä. Tulokset eivät ole kovin mairittelevia. Esimerkiksi uudessa Hämeenlinnassa lähidemokratia ei ole toteutunut. Suomenmaa-lehden tiistain numerossa lähidemokratia-aktivisti sanoo, että ensimmäisenä vuonna aluetoimikunta sai rahaa, mutta heti toisena vuotena sitä leikattiin rajusti ja toiminta halvaantui.
Samaisessa lehdessä alutieteen professori Hannu Katajamäki toteaa, että erilaisten neuvoa-antavien elimien ongelma on siinä, että niiden toimivalta on vähäistä. Ne voivat vain lausua jostain asiasta mielipiteensä, mutta kun rahaa tai resursseja ei ole, se jää sanahelinäksi.
Sen sijaan Ylä-Kemijoen alueelle on perustettu aluelautakunta, joka on saanut rahaa ja sen myötä aikaansaannoksia. Aluelautakuntamallia ollaan laajentamassa muuallekin. Hankeaktivaattori Anne Koskela kirjoitti Koillissanomissa tiistaina, miten hallintomallista kannattaisi ottaa jotain oppia myös Koillismaalla. Sivukylillä kärsitään palveluiden karkaamisesta kuntakeskuksiin.
Asia on hyvä ja kannatettava, kun ottaa huomioon tulevan kuntakehityksen, missä mennään entistä suurempiin yksiköihin. Jos asiaa lähdetään viemään eteen päin, kyläneuvostot tai neuvottelukunnat eivät saa olla pelkkiä neuvoa-antavia elimiä. Niillä tulee olla myös todellista päätösvaltaa tietyissä rajoissa. Tämä edellyttää myös rahallista panosta.
Kyliltä löytyy varmasti innostusta vaikuttaa oman kolkkansa asioihin, mutta tämä edellyttää tosiaan sitä, että asukkaiden mielipiteillä on todellista merkitystä asioiden kulkuun. On hyvä saada kehittämiskuvioihin mukaan myös mökkiasukkaat, joita Koillismaalla on paljon ja joilta voi löytyä todella hyviä ja toteuttamisen arvoisia mielipiteitä.