Raras-hanke lähti rytisten liikkeelle. Nyttemmin vauhti tuntuu hieman laantuneen. Taustalla kuitenkin Paras-ajatukset etenevät edelleen. Syksyllä kuntarakenneuudistus onkin tulossa jälleen eduskuntaan. Tarkoituksena on valmistella laki, jonka avulla entistä voimakkammin pakotetaan kuntia pohtimaan palvelurakennetaan, sen järjestämistä ja mahdollista kuntaliitosta tai yhteistoiminta-aluetta.
Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli ennakoi Taivalkosken vierailunsa yhteydessä, että kuntaliitoksia tapahtuu edelleenkin, myös kunnissa, joissa sitä ei vielä nähdä vaihtoehtona. Paras -hankkeessa oli jo harvaan-asutulla alueilla mahdollisuus jäädä kuntaliitosten ulkopuolelle ja tämä mahdollisuus tulenee myös säilymään.
Julkisuudessa varsinkin demari- ja kokoomuspoliitikot ovat aloittaneet omituisen kilpalaulannan siitä, kumpi laulaa enemmän kuntia suohon. Pääministeri Kiviniemi ja kuntaministeri Tölli muistuttavat, aivan oikein, että tärkeintä ei ole se, mikä on kuntien lukumäärä, vaan se miten palvelut on järjestetty.
Helposti syntyykin kuva, että ongelmat ovat pienissä kunnissa. Pienimmät kunnat aikaansaavat sosiaali- ja terveystoimen menoista kuitenkin vain noin 13 prosenttia. Suuremmat kunnat vastaavat lopuista 87 prosentista kustannuksia. Tähän saakka suurten kaupunkien palvelurakenteita ei ole edes juuri mitenkään tarkasteltu.
Palvelurakenneuudistuksen ja keskittämisen jalkoihin on myös jäämässä tärkeä kunnallisen demokratian ajatus. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on siinä, että asioista kyetään päättämään mahdollisimman lähellä kuntalaisia. Taivalkoskella on demokraattisesti valtuustossa tehty päätös, jonka mukaan kuntaliitoksiin ei toistaiseksi mennä, ellei siihen ole ulkoista tai sisäistä pakkoa.
Tämä pakko saattaa Koillismaalla tulla eteen tulevaisuudessa. Tosiasia on, että väestörakenne muuttuu siten, että hoidettavien suhde palkkatyössä oleviin eli verojen maksajiin heikkenee. Terveystoimen kustannukset ovat myös jatkuvasti nousseet. Yksin tullaan vielä toimeen, mutta miten käy tulevaisuudessa.
Mikäli terveystoimen menot ovat kuntien kontolla jatkossakin yhtä voimakkaasti kuin nyt, on poliitikkojen ryhdyttävä myös Koillismaalla keskustelemaan eri vaihtoehdoista. Silloin on syytä opetella katsomaan koko alueen etua, ei pelaamaan yksittäisen kunnan pussiin. Tärkeintä on rakentaa luottamus ennakkoluulojen sijaan. Etsittävä ratkaisu, jolla Koillismaan kuntien identiteetti säilyy, mutta palvelut voidaan järjestää kaikille kuntalaisille parhaalla ja edullisimmalla mahdollisella tavalla.