Poliittisessa syksyssä tulee riittämään vipinää. Talouskriisin varjoon on julkisuudessa jäänyt Kataisen hallituksen suurisuuntaiset suunnitelmat viedä kuntarakenneuudistus vihdoin maaliin saakka.
Hallitus on ilmaissut tavoitteekseen päästä eroon sadan vuoden takaisesta kuntajaosta, joka perustuu hevoskyydillä tehtyihin kirkkomatkoihin. Kunnat odottavat nyt epätietoisina, mihin kyytiin ollaan joutumassa. Hallitukselta odotetaan nyt konkreettisia linjanvetoja, joita on lupailtu alkusyksyn aikana.
Virkakielelle muotoiltuna hallitus on ilmaissut tavoitteekseen työssäkäyntialueisiin perustuvan kuntajaon, joka perustuu vahvoihin peruskuntiin.
Edellisen hallituksen aikana toteutettu paras-hanke määritteli yhteistoiminta-alueen kooksi 20 000 asukasta. Tältä pohjalta toteutettiin Koillismaalla ammatillisen koulutuksen uudistus, jossa Kuusamon ammatti-instituutti yhdistettiin Kainuuseen ja Taivalkoski Ouluun.
Terveydenhuollossa rakenteet jäivät suurin piirtein ennalleen pitkien välimatkojen vuoksi.
Kunnat ovat ilmaisseet ikuisen huolensa siitä, että kunnille sälytetään tehtäviä ilman, että niille annetaan rahaa niiden toteuttamiseen. Tulossa on muun muassa vanhuspalvelulaki, jonka velvoitteiden täyttämiseen on löydyttävä rahaa. Samaan aikaan hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia 630 miljoonalla eurolla. Kuntaverotuksen voi ennakoida kiristyvän edelleen.
Kiinteistöverot poistetaan verotulojen tasausjärjestelmästä. Uudistuksen voittajia ovat suuret kaupungit sekä voimalaitos ja mökkikunnat, näiden joukossa Kuusamo. Kuusamo oli edellisessä valtionosuusuudistuksessa maan suurin häviäjä, joten korjaus on tervetullut.
Ongelmana on, että Suomen kunnat ovat monessa suhteessa erilaisessa asemassa. Tämä näkyy jo Koillismaalla. Posion talous on suurten haasteiden edessä, Taivalkoskella menee mukavasti ja Kuusamo on siinä puolivälissä.
Uusi kuntaministeri Henna Virkkunen on linjannut, että kuntien eroista huolimatta päämääränä on maan kattava vahvaan peruskuntaan perustuva malli (Kuntalehti 9/2011). Nähtäväksi jää, mitä haasteita tavoite asettaa Koillismaalle.
Toivoa sopii, ettei keskustelu mene turhaksi jankuttamiseksi kuntarajoista ja vie huomiota tärkeiltä asioilta, kuten terveyspalveluilta. Niiden järjestäminen on yhä haasteellisempaa pienissä, harmaantuvissa maaseutukunnissa.
Samalla kannattaa muistaa, että 20 suurimmassa kunnassa syntyy yli puolet kuntien menoista, 200 pienimmässä kunnassa 13 prosenttia.