Suomen kuntia on viime aikoina laitettu paremmuusjärjestykseen median ja tutkimuslaitoksen tutkimuksissa. Näitä kuntien kauneuskilpailuja ovat viime aikoina järjestäneet muun muassa Yle, Suomen Kuvalehti ja Epsi Rating. Viimeksi mainittuun tutkimuksen tosin pääsi Koillismaan kunnista vain Kuusamo.
Jos tutkimuksissa pärjää, on se tietysti kotikunnalle mukavaa mainosta ja päättäjille rohkaisevaa palautetta. Kuusamo menestyi Pohjois-Suomen kunnista parhaiten kuntalaisten palvelutyytyväisyystutkimuksessa. Sen mukaan kuusamolaiset ovat maan 13 tyytyväisimpiä kotikuntansa palveluihin.
Mutta entäpä jos tutkimuksessa menestyy huonosti, kuten Posiolle on käynyt sekä Ylen että Suomen Kuvalehden tutkimuksessa? Kukapa päättäjä tai tavallinen kansalainen haluaisi kuulla asuvansa kuolevassa kunnassa tai yhden tähden kunnassa.
Tutkimusten suurin heikkous on, että ne mittaavat mennyttä aikaa. Posion kohdalla mittausten suurin vääristymä on taloudessa, jonka tervehtyminen ei näy vertailuissa. Tutkimuksissa käytetyt luvut ovat tyypillisesti vuodelta 2015. Sen jälkeen Posio on ponnistanut kroonisesta alijäämästä plussan puolelle ulkoistettuaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunsa. Posion esimerkki osoittaa, että asioihin voidaan vaikuttaa.
On tunnustettava, että kunnat eivät ole kaikkivoipia, eivätkä pienten kuntien päättäjät voi vaikuttaa isoihin trendeihin. Avainsana on työllisyys, jonka parantamiseen kuntapäättäjillä on vain rajallisesti keinoja. Jos se olisi yksin Posion ja Taivalkosken päättäjistä kiinni, työllisyysvaikutukseltaan mittava Mustavaaran kaivos avattaisiin huomenna.
Suomessa on perustuslain suoma oikeus valita asuinpaikkansa vapaasti. Pienten ja syrjäisten kuntien asukkaita ei pidä syyllistää ”väärästä” asuinpaikasta, vaan rohkaista tuntemaan ylpeyttä kotikunnastaan. Ongelmia on tutkimuksilla helppo listata, mutta entäpä ratkaisut? Niiden esittäjistä on ainainen pula.