Oletko menettänyt läheisesi, ystäväsi kuolemalle? Minä olen, enkä usko sitä vieläkään todeksi. Ensin tulee shokki, tämä ei voi olla totta, sitten tulee syyllisyys, teinkö jotain väärin? Suru, viha, pettymys kaikki tunteet laidasta toiseen. Se että kokiko läheisesi ns. luonnollisen kuoleman, vaiko oman käden kautta, sillä on ratkaiseva merkitys.
Ihminen joka on vanha ja sairas, kuolema saattaa olla helpotuskin kaikille osapuolille, entäpä sitten kun kuolee joku nuorempi näennäisesti terve, mitä sitten? Tunteet ovat aivan samat, suruprosessi täytyy käydä läpi, vasta sitten voi nauttia siitä että on elossa. Paitsi että kuollaanhan me kaikki silloin kun aika on.
Mitähän tarkoittaa sanonta että se ja se kääntyisi haudassaan jos kuulisi puheemme tai tekomme. Ehkäpä silloin olemme sinut kuoleman kanssa.
Prosessi saattaa kestää kauankin, jollekkin se on helpompaa, toisille ei, ja sitä on vaikea hyväksyä. Mutta yhtä kaikki, kuollut mikä kuollut. Ja muista että kuolleet eivät tunne eivätkä tiedä mitään vaan nukkuvat ikiunta ja luultavasti eivät käänny haudassakaan.
