Heinäkuisena päivänä kaksi sotilasautoa kurvailee pitkin itärajaa. Kyydissä istuu Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Toini Jännes seurassaan kaksi sotilaskotisisarta, Faini Aflecht ja Greta Palojärvi sekä korpraalit V.I. Moilanen ja T.I. Rossinen. He ovat matkalla Vienanhovista Kiestingin sotilaskotiin, jossa heitä odottaa muun muassa Palojärven aviomies.
Naiskolmikko tietää, että alue vilisee venäläisiä partisaaneja. Kurvisen kylän kohdalla he kuitenkin arvelevat suurimman vaaran olevan ohi, ja maantien pölinän vuoksi naisia kuljettanut auto siirretään saattueen ensimmäiseksi.
Muutaman kilometrin he taittavatkin vaivatta, mutta noin yhdeksän kilometrin päässä Murtovaaran kylästä heidät yllätetään. Joukko partisaaneja hyökkää metsästä riistäen koko seurueen hengen.
Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin, 5. heinäkuuta Sotilaskotiliiton naisia seisoo runsaslukuisessa rivissä metsänvihreissä vaatteissaan kaukopartion uhrien muistokiven luona. Paikalla on useita muitakin, jotka ovat tulleet kunnioittamaan uhrien muistoa. Isolehdon hyönteiset pörräävät heidän ympärillään kuin kansanpaljoutta ihmetellen.
Sotilaskotiliiton nykyinen puheenjohtaja Satu Mustalahti sanoo puheessaan, että partisaanien isku oli suuri menetys silloiselle Sotilaskotiliitolle. Puheenjohtajan uuras työ ja isänmaanrakkaus oli kannustanut koko järjestöä raskaina aikoina. Myös hänen mukanaan olleet sisaret olivat vaikuttaneet sotilaskotityön menestyksekkääseen hoitamiseen sodan aikana.
– Tapahtuman aikaisessa lehtikirjoituksessa Jänneksen sukulainen asiasta tiedottaessaan pukee kaipauksen seuraaviksi sanoiksi: ”Olemme nyt kuin orpoja kaikki”. Näihin sanoihin yhtyivät myös kaikki vihreät sisaret, Mustalahti sanoo vakuuttaen, ettei menehtyneiden isänmaalle antama uhri koskaan unohdu.
Lue lisää perjantain Koillissanomista!
