Ensimmäinen maailmansota oli alkanut 1914 ja se jatkui edelleen. Venäjä oli sodassa Saksan kanssa, Englanti ja sen liittolaiset olivat sodassa Saksaa vastaan. Venäjällä oli Leninin vallankumouksen jälkeinen sisällissota ja Suomessa oma sisällissota punaisten ja valkoisten kesken. Englanti varusti Venäjällä Muurmannin legioonaa taistelussa suomalaisia valkoisia vastaan - saksalaiset varustivat suomalaisia valkoisia taistelussaan venäläisiä bolseviikkejä ja suomalaisia punaisia vastaan. On vaikeaa kuvitella, miten ”jyvällä” yksittäinen sotilas oli maailmanmenosta tuona aikana, kun vielä nälkä ja puute kaikesta vallitsi kaikkialla. Monen elämänkohtalo (luodin aiheuttama ennenaikainen kuolema) riippui pitkälle siitä, mihin leiriin kukin oli leivän puuttuessa ja sen perässä joutunut.
Taivalkoskelaiset serkukset Kustaa Turpeinen oli silloin helmikuussa täyttänyt 27-vuotta ja Heikki Huttu edellisvuoden lokakuussa 23 -vuotta.
WalleniuksenKuusamon joukot
Jääkäriyliluutnantti Kurt Martti Walleniuksesta tuli maaliskuun alussa 1918 Kuusamon ja Kuolajärvelle keskitettävien joukkojen johtaja. Sen jälkeen ylipäällikön (Mannerheim) määräyksestä alettiin sitä varten kokoamaan joukkoja. Myös Taivalkoskella suoritettiin kutsunnat, joiden tuloksena satakunta miestä lähti kohti Kuusamoa. Kuusamon Kansanopistolle joukot saapuivat torstaina 21.3. Tässä joukossa olivat myös Kustaa Turpeinen ja hänen tuleva lankonsa Heikki Huttu.
Kuusamossa kokoontuneita sotureita alettiin saman tien varustamaan, harjoittamaan ja aseistamaan. Joukkojen koulutus - lähinnä ampumataidon opetusta annettiin Kuusamojärven jäällä - mikä koulutus jäi varsin vähäiseksi, kun jo kiirastorstaina 28.3. joukot määrättiin Walleniuksen johdolla kohti Paanajärveä. Paanajärvelle saavuttiin pitkäperjantaina.
Heimoaate ja sotimishalut puuttuivat
Sanotaan, ettei Kustaalla ja Heikillä sekä monella muullakaan taivalkoskisella ollut mitään heimoaatetta tai muutakaan intoa lähteä sotimaan. Kutsunnassa he olivat olleet vain esivallan määräyksestä määrättynä, ja he tottelivat. Alkujaan kutsuntamääräys oli tullut Kustaan nuoremmalle veljelle, Nestorille, mutta Kustaa lähti vapaaehtoisena sinne hänen puolestaan.
Joukkojen kokoamisen aikaan tietona oli ollut saada sotilaita Venäjän bolseviikkiarmeijaa ja omia punaisia vastaan ja samalla oman maan rajojen turvaaminen. Heimosotimisen tarve ilmeni vasta myöhemmin - Walleniuksen jopa omapäisen sotasuunnitelman mukaisesti heimokansojen vapauttamisena. Taivalkoskelaisten keskuudessa nousi vastustus, kun heitä ja muita oli määrätty hyökkäämään rajan takaisiin kohteisiin. Jälkikäteen arvioiden sen ajan sotiminen oli kuitenkin ollut aivan turhaa - ainakin hyökkäyssota.
Sota ja
sen luonne
Soukelon taisteluna tunnettu hyökkäyssotatapahtuma kuvaa silloista sodan luonnetta, miten sotaa kokemattomat, vähäisen sotilaskoulutuksen saaneet sotilaat kokivat tilanteet. Molemmat osapuolet saattoivat pelätä toisiaan ja pakokauhun vallassa pakenivat toisistaan tietämättä pakoon eri suuntiin. Kustaan aikalaiskertomana hän kertoi, miten keväisillä hangilla he hiihtäen tulivat vauhdilla riukuaitojen yli kotimaataan kohti luotien vinkuessa korvissa. Haavoittumattomana molemmat selvisivät aikanaan kotiin. Kirjallisia lähteitä ei Kustaan ja Heikin osallisuudesta tapahtumiin ole. On vain valokuva heistä, kun he ovat historiasta ilmenevällä lomalla toukokuussa 1918. Kuvassa heillä on ryhmänjohtajan nauhatunnukset, joten he eivät liene kovin huonosti siellä pärjänneet…
KotonaTyräjärven rannalla
Kotona Kustaata odotti kihlausta odottava Lyydia Huttu. Lyydia oli silloin helmikussa täyttänyt 25 -vuotta. Veljensä Heikki oli poikamies vielä viisi vuotta.
Kustaa on Paavo Kustaa Turpeinen, Lesken-Kustuna tunnettu maaviljelija puuseppä Taivalkosken Tyräjärveltä.
Heikki on Johan Henrik Huttu, Tikka-Heikkinä tunnettu samalta kylältä.