Suomen Kuvalehti listasi hiljattain Suomen kuntien taloudellisen tilanteen. Jutussa kunnat ryhmiteltiin yhdeksään ryhmään taloudellisten tunnuslukujen perusteella.
Kuusamoa ja Taivalkoskea tehty tutkimus mairitteli. Molemmat kunnat ylsivät ykkösluokkaan, joka nimettiin ”vakaiden ja onnekkaiden” kuntien ryhmäksi. Tähän ryhmään kuuluvilla kunnilla omavaraisuusaste on korkea (>66 %), velan määrä kohtuullinen ja taseessa ylijäämää. Parhaaseen ryhmää kipuaa 79 kuntaa.
Posio ryhmiteltiin joukkoon ”talous taitekohdassa”. Posion omavaraisuusaste on laskenut tyydyttävälle tasolle. Omavaraisuusaste mittaa kunnan vakavaraisuutta, alijäämän sietokykyä ja selviytymistä sitoumuksista.
SK:n selvityksen mukaan Suomen kuntatalous on kokonaisuutena pettävällä pohjalla. Vuoden 2003 lopulta kuntien tulorahoitus on kääntynyt alijäämäiseksi.
Vuosikate kertoo tulorahoituksen riittävyydestä: paljonko kunnalle jää pakollisten menojen jälkeen rahaa investointeihin, sijoituksiin ja lainan lyhennyksiin. Tällä mittarilla mitattuna Suomessa on vain neljä kuntaa, joiden vuosikate on riittänyt kattamaan poistot joka vuosi 2000-luvulla.
Kuntaliiton kehityspäällikkö Oiva Myllyntaus huomauttaa SK:n haastattelussa, että jokaisen sukupolven pitäisi kyetä korvaamaan kuluvat tuotantovälineet eikä siirtää korjaus- ja rahoitusvastuuta tuleville sukupolville. Tilastot vahvistavat, että rahoitusvastuuta siirretään nyt jälkipolville, Myllyntaus sanoo.
Kun jättivelka on kunnan, kenen se on ja kuka lopulta kantaa vastuun, SK:n jutussa kysytään. Onko syntynyt harha, että kun velka on kunnan, se ei ole kenenkään? Kunnan päätehtävä on tietenkin tuottaa palveluja, eikä olla velaton, mutta pitkällä aikajänteellä talouden on oltava tasapainossa. Muuten tulee noutaja, kuten Kreikassa kävi.
Kysymys kuuluu, miten talouden realiteetit tuodaan rakentavasti paitsi valtuustojen myös kansalaisten keskusteltavaksi. Väestön ikääntyminen lisää palvelujen kysyntää, mikä puolestaan lisää vääjäämättä kuntien menoja. Vanhuus on luonnollinen ja arvokas asia, jokaisesta meistä tulee vanha, eikä siitä pidä ketään mennä syyllistämään. Ikäihmisiä pitää arvostaa.
Yhteiskunnalliseksi ongelmaksi tilanteen tekee se, että huollettavien määrä suhteessa aktiivi-ikäiseen väestöön kasvaa nopeasti. Sille emme voi mitään. Koillismaan ja Suomen on opittava harmaantumaan hallitusti.