Pääkirjoitus
Kuusamossa on käyty napakkaa keskustelua erittäin merkittävästä aiheesta, johon maallikon on hankala sanoa juuta tai jaata. (KS 4.10 ja KS 8.10.). Kyse on tietoyhteyksistä, joiden sujuvuudesta on tullut yhteiskunnan perustoimintoja lämmön, sähkön ja veden rinnalle.
Asiantuntijat ovat taittaneet peistä, onko Kuusamo edelläkävijä vai pimentoon tuomittu, kun kaupunki on valinnut tietoyhteyksien perusratkaisuksi langattomat mobiiliratkaisut maahan kaivettavan valokuituverkon sijaan.
Kuusamossa on valokuituverkkoa Kuusamon keskustassa ja Rukalla. Käyttäjän kannalta kuituverkko on ehdottomasti varmempi ja toimivampi ratkaisu, mutta kalliimpi niin kaupungille kuin loppukäyttäjälle.
Valtion tavoitteena on, että 99 prosenttia väestöstä pitää olla enintään kahden kilometrin etäisyydellä nopeasta valokuituverkosta. Kuusamossa tällaisen verkon rakentaminen maksaa yli kymmenen miljoonaa euroa, josta kaupungin rahoitusosuus olisi luokkaa 3-4 miljoonaa euroa.
Kuituverkon rakentamista voi verrata kaukolämpö- tai vesijohtoverkkoon. Kaikkialla Suomessa pohditaan, kuinka paljon talouksia pitää olla, jotta rakentamiseen sijoitettu raha on suhteessa hyötyyn.
Valokuituverkon rakentaminen on kallista, joten kaupungin päättäjät ovat ottaneet riskin. He luottavat siihen, että langattomat verkot tarjoavat riittävän nopea yhteyden.
Avoimia kysymyksiä on paljon.
Kukaan ei tiedä, kuinka paljon tiedonsiirtokaistaa tarvitaan jatkossa. Mitä kaikkea internet vielä tuo ihmisten arkeen? Entä jos Kuusamo jää Rukaa ja keskustaa lukuunottamatta ulos kehityksestä?
Langattomalla yhteydellä nopeus ja laatu ovat toistaiseksi kysymysmerkkejä. Toisaalta tekninen kehitys voi tuoda mukanaan ratkaisun, joka tekee valokuidun tarpeettomaksi. Jos näin käy, niin sitten ihmetellään, miksi kymmenen miljoonaa kaivettiin turhaan maantienojiin.
Langattomat yhteydet valinnut Kuusamo ottaa tietoisen riskin, jonka suuruutta on erittäin vaikea arvioida. Riskien hallinnan kannalta järkevää olisi, että valokuitu vedetään kaupungin väkirikkaimmille alueille.