Pääkirjoitus
Oulangan kansallispuistoon johtavan Liikasenvaarantien huono kunto herättää keskustelua vuodesta toiseen. Kritiikki on aiheellista. Pahimmillaan keväisin tie on kuin pottupellolla ajaisi.
Yhtä huonokuntoisia teitä löytyy Koillismaalta satoja ja satoja kilometrejä, sillä sivukylien tiet ovat jääneet rahanjaossa lapsipuolen asemaan. Kun tiemäärärahat ovat niukentuneet, ja raha on kohdennettu vilkkaimmin liikennöidyille valtateille, on vähäliikenteisten kyläteiden korjausvelka kasvanut kasvamistaan.
Sinänsä on ymmärrettävää, että raha kohdistetaan sinne, missä on liikennettä. Tällä perusteella Liikasenvaarantie ansaitsisi rahansa: Oulangan opastuskeskus ja Oulankajoen Kiutaköngäs keräävät kymmeniä tuhansia vierailijoita vuosittain.
Väkilukuun suhteutettuna Kuusamo on silti saanut merkittävän osan maakunnan tierahoista. Tänä kesänä tienparannushankkeita on ollut työn alla silmiin pistävän runsaasti.
Kuusamon ja Rukan välinen 25 kilometrin osuus viitostietä levennettiin ja päällystettiin uudelleen. Kuusamon keskustan pääväylät, Ouluntaival ja Kitkantie, saivat nekin uuden pinnan kesän kuluessa.
Kuusamon keskustaajan ilme on piristynyt tiestöltään viime vuosina. Kuusamon sisääntuloteiden, Ouluntien ja Viitostien, risteys on remontoitu toimivaksi. Kiertoliittymän ja valo-ohjauksen ansiosta markettien seudun ruuhkat ovat onneksi historiaa.
Tiestön kunto on myös suhteellista. Jos ylittää Venäjän rajan Kuusamon rajanylityspaikalta, ja suuntaa auton keulan kohti Pääjärveä, saa tuta, mitä on ajaa todella surkeaa tietä.
Lähialuematkailun kannalta tärkeän tien remontti on ollut lupeissa vuosikymmeniä. Petroskoissa ilmestyvän Karjalan Sanomien mukaan tieremontin on määrä valmistua vuoden loppuun. EU on myöntänyt 50 kilometriä pitkän tieosuuden kunnostukseen neljän miljoonan euron avustuksen. Venäjän oma osuus on kaksi miljoonaa. Nähtäväksi jää, mitä rahalla saadaan aikaan.