Puhdas vesi on niin itsestäänselvyys, että reilun viikon takainen uutinen kolibakteerin löytymisestä Kuusamon vedestä hätkäytti. Koillismaalla, jos jossain, on totuttu siihen, että saamme juoda hanasta vettä, joka on laadultaan parempaa kuin yksikään pullovesi.
Maamme perusinfrastruktuuri on yksi maailman parhaiten hoidetuista, vaikka Suomen pinta-ala suhteessa väkilukuun on suuri. Ylellisyyden merkityksen ymmärtää, kun kulkee maailmalla. Harvassa maassa voi hotellihuoneen hanasta täyttää vesipullon. Suomessa voi.
Tutkimuksissa selvisi, että Kuusamon pohjaveden pilaantumisessa kyse ei ole ulosteperäisistä bakteereista, vaan normaalisti maaperässä esiintyvistä bakteereista. Ne ovat joutuneet pohjaveteen todennäköisesti sulamisvesien mukana. Vesijohtoverkostoa on suojakloorattu, mutta vesi on koko ajan pysynyt käyttökelpoisena juoma- ja talousvetenä.
Maku on maistajan suussa, mutta vesi ei juurikaan ole poikennut normaalista. Tarkkanenäisimmät ovat haistaneet vedestä kevyen kloorin tuoksun.
Kaupunki ja Kuusamon Energia- ja Vesiosuuskunta ovat hoitaneet tiedotuksen mallikkaasti. Tilannekatsauksia on tullut säännöllisesti päivittäin. Avoimella tiedottamiselle ehkäistään huhujen syntyä ja ihmisten pelkoa. Jäljelle jää kysymys, mikä tästä keväästä teki niin poikkeuksellisen, että kolibakteeri pääsi veteen.
Nokian vesikriisi kymmenen vuoden takaa on koulukirjaesimerkki kriisiviestinnän tärkeydestä. Nokian vesilaitos tiedotti hitaasti ja puutteellisesti, mikä lisäsi vahinkoja merkittävästi.
Kuusamon tapaus ei ole verrattavissa Nokian katastrofiin, koska juomavesi on ollut koko ajan juomakelpoista, eikä sairastumisia ole tullut. Tapaus on muistutus siitä, että mitä vain voi tapahtua. Kotitaloudet ovat saaneet tottua ylellisyyteen, että vesi tulee hanasta ja sähkö töpselistä. Jos jomman kumman saannissa tulee katkoksia, on akuutti kriisi käsillä pahimmillaan muutamassa tunnissa.