Kansainvälinen olympialiike on kriisissä. Olympialaiset ovat kasvaneet niin hulvattoman kalliiksi tapahtumiksi, ettei loppulaskulle enää löydy demokraattisissa maissa, joissa vallankäyttäjät ovat vastuussa yhteisten varojen käytöstä kansalle.
Helsingin Sanomat uutisoi Sotšin talviolympialaisten kynnyksellä kisojen maksavan 38 miljardia euroa. Myöhemmin lehti tarkensi arviotaan, että loppulasku voi kohota yli 50 miljardin euron.
Vertailun vuoksi: Suomen valtion budjetti on 55,2 miljardia euroa vuonna 2017.
Venäjällä vuonna 2014 järjestetyt Sotšin olympialaiset olivat tähtitieteellisen suurine kustannuksineen toki aivan omaa luokkaansa. Vuoden 1992 Albertvillen olympialaisista lähtien talvikisat ovat maksaneet 1,9-4,1 miljardia US-dollaria. Vancouverin vuoden 2010 talviolympialaiset maksoivat 2,3 miljardia dollaria. Luvut perustuvat Ylen MOT-ohjelman keräämiin tietoihin. MOT summasi hintaan urheiluun liittyvät kustannukset, mutta ei esimerkiksi teiden ja hotellien rakentamista.
Talviolympialaiset nousivat puheeksi, kun olympiakomitean puheenjohtajaksi nouseva Timo Ritakallio esitti harkittavaksi, että Suomi hakisi vuoden 2026 talvikisoja.
Ritakalliota haastatellut Lännen Media kysyi olympiakomitean lajiliittojen hallituksen jäseniltä, missä kaupungeissa kisatapahtumia voitaisiin järjestää. Helsinki, Lahti ja Kittilä saivat eniten mainintoja. Kuusamo oli sijalla kuusi.
Ruka Nordicin pääsihteeri Seppo Linjakumpu pitää Ritakallion esitystä ”hyvänä pelinavauksena” (KS 23.11.2016). Linjakummun mukaan Kuusamo voisi järjestää pohjoismaisten hiihtolajien kisat. Periaatteessa kyllä, jos rahoitus tulee valtiolta ja tavallisen hyvät suorituspaikat riittävät.
Paljon pitää olympialiikkeessä muuttua, jotta Suomi tai Suomi yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa voisi realistisesti kilvoitella kisaisännyydestä. Ritakallio puhui ”uuden ajan kestävän kehityksen olympialaisista”. Ajatus on tervehenkinen. Onko suureellisuuteen rakastunut kansainvälinen olympiakomitea valmis pienentämään kisoja?