Kuusamolainen jatkosodan veteraani Arvi Keränen, 93, sanoo, että ei sota-ajasta puhuttu koskaan mitään.
– Ei puhunut isänikään, joka oli talvisodassa. Ei sitä oikein kyseltykään. Vasta myöhemmin sota-ajasta on puhuttu ja veteraaneja on alettu arvostaa.
Puolangalla 10. kesäkuuta 1924 syntynyt Keränen havahtui sotaan rippikoululaisena heti talvisodan sytyttyä 1939. Heidän kotiinsa tuli nimittäin Suomussalmelta ensimmäinen autolastillinen karjalaisia ortodokseja pitkät pompat päällä.
Arvi Keräsen vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Navetassa oli 8-10 lehmää ja talvella oltiin savotoissa.
– Synnyintaustallani oli varmasti vaikutusta tulevaan ammatinvalintaani. Neljä henkilöä lähti samasta pihapiiristä opiskelemaan myöhemmin agrologiksi.
Jatkosodan aluksi Keränen oli ensin Uhtualla lähes kaksi vuotta. Kuuluisat Kis-Kis-kukkulat, Munat sekä Makkarat, Röhön Ranta ja Sinisilta tulivat tutuiksi.
Uhtua sijaitsee Keski-Kuittijärven rannalla ja Keränen toimi nopean syöksymoottoriveneen kuljettajana.
Uhtualta Keränen siirrettiin muiden mukana Kannakselle. Siellä he joutuivat koviin taisteluihin ja venäläisten pommituksiin juuri Keräsen 20-vuotissyntymäpäivänä kesäkuun 10. päivänä 1944.
– Siellä kuoli paljon miehiä. Useita lottia pelastui kuin ihmeen kaupalla, kun he pääsivät suojautumaan pommituksilta renkaiden sisään. Pikkuserkkuni tuumasi vihollisen hävittäjiä katsoessaan, että häneltä ei taida jäädä muuta kuin kahdeksan alaikäistä lasta. Silloin ajattelin, että henkeni on halvempi kuin hänen, koska minulla ei ollut vaimoa, perhettä eikä lapsia.
Keränen sai vielä komennuksen Lapin sotaan, jossa hän oli rakentamassa Pudasjärvelle siltaa, jotta suomalaiset pääsivät joen yli.
– Sitten tuli komennus Muhokselle ja lopulta kotiin. Sota loppui siihen, kun löin repun kotona pirtin penkille.
Siviiliin päästyään Keränen kävi Kajaanissa Seppälän maatalousoppilaitoksen. Koulussa oli paljon sodassa olleita, muttei asiasta tehty paljon numeroa. Joka aamu laulettiin isänmaallisesta virrestä 577 ”Sun kätes, Herra, voimakkaan”, kolme ensimmäistä säkeistöä.
Keränen tuli vuonna 1959 Kuusamoon rajaseutukonsulentiksi, jonka työalueena olivat Kuusamon lisäksi, Posion, Taivalkosken ja Pudasjärven kunnat.
– Kyllä sitä on monet navetat tullut kierrettyä ja pitäjät tulivat tutuiksi.
Keränen oli mukana monenlaisissa yhdistyksissä ja perustamassa aikoinaan muun muassa paikallista sotaveteraaniyhdistystä ja aikuiskoulutuskeskusta.
Arvi Keränen on ollut leskenä 17 vuotta ja asui yksin Kajaanissa. Viimeiset runsaat kaksi vuotta hän on asunut Kuusamossa tyttärensä, kirkkoherra Taina Mannisen ja hänen miehensä, kaupunginjohtaja Jouko Mannisen luona Tolpanniemessä.
Keränen käy Kuusamossa säännöllisesti veteraanijärjestön tapaamisissa joka toinen viikko Kuusamo-opistolla. Hän on tätä nykyä porukan ainoa rintamalla ollut veteraani.
Muutama vuosi sitten sydänkohtauksesta hyvin toipuneella Keräsellä on neljä lasta, 11 lastenlasta (9 tyttöä ja 2 poikaa) sekä kaksi lastenlastenlasta.
Katso Arvi Keräsen videohaastattelu aiheesta Sisu Koillissanomien joulukalenterista.
