Kun Kuusamossa asetettiin muutama vuosi sitten tuhannen uuden työpaikan tavoite, laskettiin että tavoitteen toteutuminen edellyttää 182 miljoonan euron liikevaihdon kasvua yrityksissä. Usein puhutaan työpaikkojen luomisesta, mikä terminä on jossain määrin harhaanjohtava. Työpaikkoja ei voi yksityisiin yrityksiin luoda mahtikäskyllä, vaan ne syntyvät palvelujen tai tuotteiden kysynnästä.
Kysyntä voi kohdistua olemassa olevien tai uusien yritysten tuotteisiin tai palveluihin. Useimmiten vanhojen ja vakiintuneiden yritysten liikevaihdon kasvattaminen on helpompaa kuin kokonaan uusien yritysten luominen.
Kun tuhannen työpaikan ja 182 miljoonan euron tavoitetta purkaa pienemmiksi osiksi, tarkoittaa se että ”kassakoneen” pitää Kuusamossa kilahtaa puolella miljoonalla eurolla lisää joka päivä nykyisen liikevaihdon päälle.
Yritysten liikevaihdon kasvun ja työpaikkojen määrän lisääntyminen ei ole yksioikoinen yhtälö. Eri toimialat työllistävät eri tavalla. Kun Kuusamon välitön matkailutulo (93 miljoonaa vuonna 2013) jaetaan välittömällä matkailutyöllisyydellä (648 henkilötyövuotta), saadaan summaksi 144 000 euron tulo työpaikkaa kohden. Puunjalostusteollisuudessa liikevaihto yhtä työpaikkaa kohden on 321 000 euroa.
Tarvittava lisäys yhtä työpaikkaa kohden on laskennallinen. Etenkin teollisuudessa liikevaihdon lisäys ei automaattisesti johda työntekijöiden lisäykseen, koska tuotantoa voidaan usein nostaa muilla keinoin.
Tuhat on sattumoisin myös työpaikkojen määrä, joka Kainuussa menetetään Talvivaaran kaivosyhtiön alasajon myötä. Kainuulla ja Kuusamolla on yhteinen tavoite: saada tuhat uutta työpaikkaa.
Numerotarkastelu osoittaa, että kyse on vaikeasta yhtälöstä. Siinä valossa tulee ymmärrettäväksi, miksi yhtiön työntekijät ja osa kainuulaisista on edelleen valmis taistelemaan kaivoksen puolesta huolimatta ympäristölle aiheutetusta haitasta ja toiminnan tämänhetkisestä tappiollisuudesta. Kokonaiskuva Talvivaaran tapahtumista selvinnee vasta vuosien päästä.