Kuusamon seurakunnassa aikaan saatu talouskäänne osoittaa, että laiva on edelleen ohjattavissa. Vuosikymmenen alkupuolella, 2010-2012, seurakunta teki kolme tappiollista tilinpäätöstä.
Sen seurauksena luottamushenkilöt ja viranhaltijat tekivät ainoan oikean johtopäätöksen: tilannetta ei voi katsoa sivusta, vaan sitä on lähdettävä korjaamaan. Vuonna 2012 seurakunta luopui koululaisten aamu- ja iltapäiväkerhon (aip) yritettyään ensin neuvotella kaupungin kanssa maksuosuuksien muutoksesta. Päätös oli tuskallinen, sillä se aiheutti työntekijöiden irtisanomisia, mutta jäljestä katsoen ratkaisu olisi silti oikea.
Kuusamon seurakunnan taloudellinen tilanne on vakaa ja se on valmis kohtaamaan kirkon haasteet. Suurin haaste ei ole lopultakaan raha, vaan jäsenmäärän hiipuminen. Asiat toki nivoutuvat toisiinsa. Kuusamossa muutos ei ole ollut dramaattinen, mutta suunta on silti alaspäin.
Kirkosta erosi Kuusamossa 105 seurakuntalaista vuonna 2015, mikä on lähes puolet edellisvuotta vähemmän (197). Kirkkoon liittyi 32 henkeä, mikä on enemmän kuin edellisvuonna (23). Kun muuttotappio lasketaan mukaan, jäsenmäärä väheni 237 seurakuntalaisella. Vuonna 2014 kato oli suurempi: 310. Jäsenmäärän lasku on saatu loivenemaan, mikä osaltaan tuo valoa taloustilanteeseen.
Ihmiset ilmoittavat tärkeimmäksi kirkosta eroamisen syyksi sen, ettei kirkolla instituutiona ole heille mitään merkitystä. Tutkimus on muutaman vuoden takaa, mutta pätee edelleen. Kyse ei ole hengellisyyden murenemisesta, vaan instituutioiden kriisistä, joka ulottuu monelle saralle yhteiskunnassa. Yhtenäiskulttuuri – siinä määrin kuin sellainen on ollut – on jakautunut yhä pienemmiksi heimoiksi. Ihmiset katsovat hengellisyyden enemmän yksityisasiakseen kuin kirkon asiaksi.
Kirkolla ei ole oikotietä onneen. Ainut keino on keksiä uusia tapoja kohdata ihmiset heidän arjessaan. Kuusamossa seurakunta tekee monipuolista hengellistä ja laupeuden työtä, mutta ei liiemmin pidä melua itsestään. Ehkä pitäisi.