Iloitsen niistä nuorista, joika partio vetää harrastuksen pariin oppimaan uusia taitoja ja kehittämään itseään. Erityisesti onnittelen niitä partiolaisia ja vanhempia, jotka vuodesta toiseen ”vetävät” ja kouluttavat eri ryhmiä ja tekevät toiminnan mahdolliseksi.
Sydämessäni ”kolahtaa” aina kuusamolaisten partiolaisten kohtaaminen ja heistä kuuleminen. Olenhan antanut partiolupaukseni Kuusamossa vuonna 1949 ja olin keskikoulussa oloajan paljon toiminnassa mukana . Lämpimästi muistan Emon ja Kuikan innokkuuden ja tarmon omien perheidensä ja työn ohella jaksavan ohjata meitä.
Tulin Kempeleeseen työhon 1958 ja huomasin aika pian, että täällä toimi poikalippukunta Samposepot (perustettu 1959) menin mukaan, oli vierasta minulle ja aloimme puuhata tyttölippukuntaa. Samposiskot perustettiinkin 1966 virallisesti ja tulijoita oli heti. Lippukuntaa johdin oman työni , perheeni ja monien luottamustehtävieni ohella.
Kempeleessä lippukunnat yhtyivät Samposet-nimiseksi 1977 ja olin senkin lippukunnan ensimmäinen johtaja. Kahdeksankymmentäluvulla vastuut suurenivat ja olin partiopiirin piirinjohtajana.
Kerran partiolainen - aina partiolainen.
Oheinen lehtileike muistuttaa meitä sodan jälkeisistä leirivarusteista verrattuna nykyaikaan.