Maija Meriläistä ja Emilia Leivoa kikatuttaa vähän. He molemmat vaikuttavat taipuvaisilta vähättelemään omia soittotaitojaan. Rivien välistä on kuitenkin helppo lukea, että nämä neidit osaavat asiansa. Se käy selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun kaksikko ryhtyy käymään läpi harjoitusohjelmaansa.
Esimerkiksi Leivo on kuulemma soittanut viime aikoina paljon Juha Tapion suosittua Kaksi vanhaa puuta -kappaletta.
– Minä taas soitan yleensä tasan yhtä kappaletta kerrallaan. Tällä hetkellä se on Lautturi, Meriläinen puolestaan viittaa kotimaisen pop-musiikin ehkä menestyneimmän naisduon PMMP:n jättihittiin.
– Me soitamme näiden tyttöjen kanssa tosi monipuolisesti melkein kaikkea aina Röllistä monenlaiseen poppiin, mutta koska välillä on hyvä soittaa myös klassista, olen sovittanut harmonikalle esimerkiksi erään Bachin preludin, soitonopettaja Signe Kyllönen kertoo.
Maija Meriläisen historia harmonikan soittajana ulottuu neljän vuoden taakse. Tuolloin nyt 11-vuotias viidesluokkalainen kävi vielä muskarissa, jonka soitinvalmennuksen kautta hänelle aukeni madollisuus ottaa ensimmäisen kerran tuntumaa nykyiseen soittimeensa.
Muskarissa esitelty harmonikka onnistuikin tekemään Meriläiseen niin suuren vaikutuksen, että tyttö valitsi sen ykkössoittimekseen tultuaan myöhemmin samana vuonna valituksi Kuusamon musiikkiopistoon. Hänen innostuksensa oli siinä määrin suurta, että Meriläinen onnistui tartuttamaan sen myös ystäväänsä Emilia Leivoon.
Nyt Leivokin on soittanut harmonikkaa jo reilut kaksi vuotta.
– Ensimmäiset vuodet minulla oli 30 minuutin soittotunti kerran viikossa, mutta nyt kolmantena vuotena tunti on pidentynyt 45 minuuttiin, hän mainitsee.
Signe Kyllösen aloittaessa opettamisen Kuusamon musiikkiopistossa vuonna 2011 harmonikansoittoa opiskeli tusinan verran lapsia ja nuoria. Paria vuotta myöhemmin, Meriläisen aloittaessa omat opintonsa, soittajia oli jäljellä noin puolet. Leivo otettiin oppilaaksi vuonna 2015, jonka jälkeen Kuusamon musiikkiopistoon ei ole otettu enää yhtään uutta harmonikan soiton opiskelijaa.
Vaikka uusia ei ole otettu, lähtijöitä eli musiikkiopiston päättötodistuksen saavia tai soittoharrastuksen lopettavia on kuitenkin ollut vuosittain. Tämä on johtanut siihen, että musiikkiopistossa opiskelee tällä hetkellä vain kaksi harmonikkaa soittavaa lasta, Meriläinen ja Leivo, sekä yksi, pian opintonsa Kuusamon lukiossa päättävä nuori aikuinen.
Vallitseva tilanne huolestuttaa Kyllöstä.
– Minusta tuntuu, ettei täällä (Kuusamossa) ei arvosteta harmonikkaa tarpeeksi. Timo Väisäsen vetämä aikuisten harmonikkapiirihän on kyllä tosi suosittu ja sehän käy esiintymässäkin siellä ja täällä, mutta lasten ja nuorten osalta harmonikkaa ei pidetä esillä. Ja siksi, koska harmonikkaa ei pidetä esillä, lapsille ja nuorille ei tule edes mieleen, että hekin voisivat soittaa sitä.
Jotta täkäläisen harmonikan tulevaisuus ei lepäisi yksin Maija Meriläisen ja Emilia Leivon hartioilla, Kuusamo-opisto on mahduttanut tämän syksyn kurssitarjontaansa harmonikkakurssin nimenomaan tulevaisuuden lupauksille. Harmonikansoitto 8-16 -vuotiaille -nimellä kulkeva polkaistaan käyntiin heti, kunhan innokkaita ilmoittautuu mukaan vähintään kuusi.
Mukaan voi lähteä, vaikka ei olisi koskaan ennen soittanut harmonikkaa, mutta kurssilainen tarvitsee oman soittimen. Jos sen ostaminen tai vuokraaminen omin päin arveluttaa, Kyllönen lupaa antaa opastusta.
– Millä tahansa taustalla voi tulla mukaan. Alussa on tarkoitus pitää 30 minuutin yksityistunteja, ja kun porukan taso selviää, haluan panostaa kamarimusiikkiin. Harmonikallahan voi soittaa ja säestää melkein mitä vain, pitää vain tehdä sopivat sovitukset, hän huomauttaa.
Monipuolisuuden lisäksi harmonikka on myös esimerkiksi pianoon verrattuna varsin kätevä kuljettaa.
– Sen pystyy ottamaan helposti mukaan, varsinkin kun on nykyään on harmonikkareppuja, Maija Meriläinen sanoo.
– Ja isommissa kokoonpanoissa soittamalla ja musiikkileireillä tutustuu uusiin kavereihin, Emilia Leivo mainitsee vielä yhden harmonikan soiton eduista.
