Melkein vieläkin haluaisin itkeä katsellessani Irja Hekkalan toimittamaa kisakuvaa vuodelta 1956. Minunkin piti siinä olla, mutta työnantaja ei voinut antaa kolmea vuorokautta vapaata voimistelutapahtumaa varten. Johtaja Lavin toteamus oli: ” Toini ei jouva”. Uskottava oli.
Talvisin sunnuntaiaamuisin tuli herätys joutua hiihtämään. Piti olla kuntoa ja valmiutta pärjätä Oulussa pidetyssä hiihtokisassa. Kuusamon piti ehdottomasti voittaa. Kuntoa parannettiin viikonloppuisin Valistustalolla ja Tetralla.
Kun tehtiin varsinaista leipätyötä kuutena päivänä viikossa, olisi ollut kohtuullista saada levätä se pyhäpäivä. Jos tämä nuoruuden kunnonkohennus on kantanut tänne saakka, niin ei ole valittamista. Keppijumppa ja golf saa jatkua toistaiseksi.
Mitä kisakuvaan tulee, niin kaikki ovat tuttuja. Yläkuvassa jopa 50-luvulta lähtien on tämän päivän ystäviä. Jos nykypäivän 24 tunnin lisäys vuotuiseen työaikaan pitäisi hyväksyä, ei kait siihen nähdyn kaltaisia pitkiä seremonioita tarvita. Se vain on tätä päivää.
Surut pois ja kukka rintaan!