Inkeen kyläkoulu Taivalkoskella lopetti toimintansa vuonna 2012. Siitä lähtien se on toiminut ahkeran kylätoiminnan keskipisteenä kunnes kunta möi sen viime vuoden toukokuussa 19 000 euron hintaan Stefan Nymanille.
Hän kertoi tuolloin perustavansa yrityksen, josta tulee koulun varsinainen omistaja. Nymania ei tavoitettu tätä haastattelua varten.
Viime kesänä siellä olikin ollut marjanpoimijoita Ukrainasta, mutta helle ja pohjoisen ötökät ajoivat työntekijät tiehensä.
Joulukuussa viimeiset vuokralaiset muuttivat talosta pois, ja nyt talo seisoo tyhjillään ilman sähköjä, patterit ovat halkeilleen sillä seurauksella, että vesi valuu pitkin lattioita.
– Nyt täytyisi olla todellinen rahamies, mikäli tämän aikoisi enää saada kuntoon, kyläläinen Jouni Rääpysjärvi mietiskelee.
Koulu Inkeen kylälle valmistui vuonna 1953. Rakennuksen arvoa nostaa sekin, että Kalle Päätalo johti koulun rakentamista kunnan rakennusmestarina Taivalkoskella vuosina 1952–1953. Aikalaisten kertoman mukaan Inkeen koulun työmaa oli Päätalon silmäterä. Sitä rakennettiin huolella ja ilman viinaa, joka siihen aikaan oli poikkeuksellista.
Rakennustyömaa oli todellinen malliesimerkki rakentamisen hyvästä laadusta, laadukkaista raaka-aineista ja kovatahtisista työmiehistä. Hometta ei koulussa ole ennen tätä päivää näkynyt.
Koulutoiminnan loppumisen jälkeen talossa on asunut vuokralaisia ja se on ollut kylän harrastusten ja tapahtumien keskipiste.
– Täällä on pelattu muun muassa lentopalloa ja sählyä, se on toiminut kyläläisten äänestyspaikkana, siellä Kosto-Inkee kyläseuran näytelmäkerho on harjoitellut ja pitänyt esityksiään. Viimeisimmäksi yhteiseksi tilaisuudeksi taisi jäädä marraskuun lopulla vietetty Pyhityksen Erän 50-vuotisjuhlat, Rääpysjärvi kertoo.
Kaikesta näkee, että Inkeen koulun loppuminen ja tuho on kova paikka kyläläisille. Lattialla lilluu vesilammikoita, tuolit on nostettu pöydille ja tunnelma on ankeaakin ankeampi. Vain kello jatkaa tikittämistä seinällä.
Tilaa talossa on yllin kyllin. Kolmikerroksisessa kivirakenteisessa koulurakennuksessa on tilaa lähes 2 000 neliötä ja tontti on vähän vaille 1,5 hehtaaria.
– Onneksi koulun kauppasopimuksessa lukee, että pihalla sijaitseva kyläseuran grillikota ei kuulu kauppaan, ei myöskään kyläseuran omistama irtaimisto, jota koululla säilytetään. En tiedä, mihin esimerkiksi astiasto nyt sijoitetaan. Pitääköhän täällä pitää vielä huutokauppa? Rääpysjärvi mietiskelee haikeana.
Häntä harmittaa, kun kyläläisillä olisi intoa yhteisiin liikuntaharrastuksiin, 4H-kerhotoimintaan ja muihin vapaa-ajan harrastuksiin, mutta enää ei ole enää paikkaa, missä kokoontua. Yhteishenkeä ja intoa kyläläisiltä löytyy, mutta koulu on nyt käyttökelvoton.
– Kyläseura maksoi tiloista aikanaan vuokraakin, mutta minkäs teet, kun tilanne on se, mikä on. Vaikka rakennuksen ylläpitokustannukset olivat kohtalaisen korkeat, kunta olisi mielestäni voinut ne hoitaa myymisen sijasta, ja silloin meillä olisi edelleen hyvä ja mieluinen kokoontumispaikka kaikenikäisille kyläläisille, Rääpysjärvi tuumaa.