Uutena etsivänä nuorisotyöntekijänä Posiolla aloittaneella Eija Soinsaarella on pitkäaikainen kokemus nuorisotyöstä. Viimeksi hän on toiminut projektipäällikkönä Kuusamon Mielenterveyden Tuen hankkeessa. Sen jälkeen hän on toiminut vapaaehtoisena sovittelijana ja nuorten tukihenkilönä.
Etsivä nuorisotyö Posiolla aloitettiin syksyllä 2012. Tehtävää hoiti viime kevääseen saakka Tarja Kinnunen.
Posiolla arvioidaan tuen tarpeessa olevia nuoria olevan tällä hetkellä noin 25-40. Kunnassa on kirjoilla 761 alle 28-vuotiasta.
Autettavien määrät täsmentyvät, kun vasta puolitoista viikkoa työssään ollut Eija Soinsaari ehtii keräämään tietoja, ja lomilla olleet perheet palaavat arkeen.
– Etsivä nuorisotyöntekijä pyrkii työssään yhdessä nuoren kanssa etsimään sopivan reitin nuoren elämänkulun tueksi, Soinsaari sanoo.
Etsivä nuorisotyöntekijä auttaa nuorta vaikkapa virastoissa asioimisessa, talouden suunnittelussa ja on tukena esimerkiksi nuoren pääsemiseksi pois päihteiden käyttämisestä.
– Nuoren on tärkeää muistaa, että yhdessä on helpompi ratkoa kysymyksiä. Nuori voi itse hakeutua etsivän nuorisotyön pariin tai nuoren lähipiiri voi pyytä apua nuoren tavoittamiseen.
Toimintaan osallistuminen on aina nuorelle vapaaehtoista ja luottamuksellista.
– Tärkeintä on saada luoduksi mahdollisimman laaja verkosto, eli yhteistyötä on tehtävä kaikessa mikä liittyy nuoriin. Tällöin apua tarvitsevan nuoren hyväksi voidaan tehdä riittävästi asioita, Soinsaari sanoo.
– Mielestäni nuoria on kuunneltava enemmän. Kun uskoo ja luottaa nuoreen, ja on kärsivällinen, niin kyllä heidät saadaan sitoutumaan, Soinsaari sanoo. Hän itse on toiminut nuorisotyössä 13-vuotiaasta asti. Hän aloitti seurakunnan lapsikerhon ja pyhäkoulun vetäjänä, ja opiskeli nuorisosihteeriksi.
Soinsaaren mukaan arvomaailman muuttuminen yhteiskunnassa toki luo omat haasteensa, mutta vielä tähän mennessä hänellä ei ole tullut apua tarvitsevaa nuorta vastaan, jonka kanssa hän olisi joutunut nostamaan kädet pystyyn.
– Tietynlainen välinpitämättömyys nuorten keskuudessa on lisääntynyt. Jos ennen sormia napsauttamalla sai nuoren ottamaan kengät sisätiloissa pois, niin nykyisin on juostava kaljareppua selässään kantavan nuoren perässä.
– Tarvitsisimme yhteiskuntaan lisää välittämistä toinen toisestamme.
– Välillä tuntuu, että vain röyhkeydellä ja kyynärpäätaktiikalla pärjää. Tämmöisessä kehityksessä heikommat valitettavasti jäävät jalkoihin, Eija Soinsaari pohtii.