Kuusamon kirkkomaan enkelipatsas valaistiin maanantai-iltana kynttilöin, kun kirkonkellot soivat myötätunnosta Syyrian Aleppon hädälle. Paikalle kokoontui kymmenittäin ihmisiä viettämään rukoushetkeä koko maailmanrauhan puolesta.
Pyhän Ristin kirkon rukoushetkessä olivat mukana adventtiseurakunnasta Paavo Hautala, helluntaiseurakunnasta Matti Lappalainen, ortodoksikirkosta Seppo Pyy ja luterilaisesta kirkosta kirkkoherra Taina Manninen ja kanttori Maria Suviaro.
– Sota on etäällä, mutta totta joka hetki, kirkkoherra Manninen muistutti.
– Kuvat pommitetuista sairaaloista, siviilien tappamisesta ja erityisesti lasten hätä ovat havahduttaneet maailmaa.
Lähi-idän kriisit tulevatkin koillismaalaista lähelle lähinnä vain television uutisten kautta. Silti kirkkoon kokoontuneet kokivat, ettei empatian kuulu noudattaa valtioiden rajoja.
– En ole koskaan Syyriassa kulkenut, mutta rukoilen silti heidän puolestaan. Minusta välittämisen raja ei lopu Suomen rajoille: Jumalan rakkaudessa ei ole rajoja. Ihmiset ovat sisaria ja veljiä Kristuksessa, vaikka olisivatkin kaukana, enkelipatsaalle kynttilän sytyttänyt Helmi Lämsä sanoo.
Vaikka Suomi onkin kaukana Syyriasta, Lämsä kokee, että myötätunnolla ja rukouksilla on merkitystä.
– On tärkeää muistaa, että ihmiset kaikkialla ovat samanarvoisia.
Kirkossa käsiteltiinkin myös Suomen mittakaavassa näkyvintä sodan seurasta: sen aiheuttamaa pakolaisuutta.
– Pakolaisuus on turvaa hakevan tragedia, jossa on pelissä koko elämä. Nimikkeen takana on ihminen, jolla on luovuttamaton arvo. Virallisten tahojen tulee tehdä viisaita ratkaisuja, Manninen sanoi.
– Emme voi olla ulkopuolisia tarkkailijoita: mekin olemme osa tätä maailmaa.
Samaa mieltä oli moni kirkossa käyneistä. Maailman tapahtumista saa nykyaikana nopeasti tiedon, ja niitä on vaikea sivuuttaa.
– Tuntuu, että maailma on muuttunut entistä rauhattomammaksi, Eila Maikku sanoo.
Kirkossa käyneitä pelotti myös ajatus siitä, miten äkkiä oman maan historia unohtuu. Suomen sotavuosista ei ole järin pitkä aika. Maikulle sota-ajat ovat läheisten kautta lähellä.
– Omat vanhempani ovat kumpikin olleet sodassa: isä sotimassa ja äiti lottana, Maikku sanoo.
Kun sota on ollut lähellä myös itseä tai läheisiä, nykypäivänä sodasta kärsivien hätää on vaikeampi sivuuttaa tai unohtaa.
– On huolestuttavaa, jos nämä muistot unohtuvat, Maikku sanoo.
Suomen kyseenalaisesta pakolaispolitiikasta on uutisoitu ympäri maailmaa. Maikun mielestä onkin hienoa, että Suomesta silti löytyy välittämistä ja ymmärrystä maailman hätää kohtaan.
– On hienoa, että ajatus kirkkojen kellojen soittoon lähti Suomesta, Kallion kirkosta, Maikku sanoo.
Aleppon uhrien muistoksi soitettavista saattokelloissa on kysymys Aleppossa pommitusten kohteiksi joutuneista muun muassa sairaaloista ja avustuskuljetuksista, mitä pidetään sotarikoksena. Kirkkojen saattokelloja on soitettu monessa muussakin maassa.