Terveyskeskusten lääkäreiden työajasta noin puolet kuluu varsinaiseen potilaiden vastaanottoon. Lopun työaikansa lääkärit käyttävät muuhun potilastyöhön, kuten reseptien uusimiseen, lausuntoihin, kouluterveydenhuoltoon, kotisairaanhoitoon ja neuvolatyöhön, sekä esimerkiksi puhelinasiointiin ja kokouksiin.
Tiedot selviävät THL:n terveyskeskuksille tekemästä laajasta kyselystä.
– Terveyskeskuslääkärin vastuulla on paljon muutakin kuin avosairaanhoito, ja lääkärin näkökulmasta työn monipuolisuus on vetovoimatekijä. Yksittäisen lääkärin vastaanottotyöhön käyttämää aikaa ei voi kovin paljon kasvattaa ilman, että työn vetovoima kärsii, sanoo THL:n ylilääkäri Anu Niemi.
– Jos suunnitellun tuhannen uuden lääkärin työpanos kohdennetaan vastaanottoihin, se pitää tehdä kestävällä tavalla niin, että työnkuvat ovat mahdollisimman monipuoliset. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lääkäreillä on mahdollisuus tutkimus- ja kehittämistyöhön, Niemi jatkaa.
Kyselyn mukaan terveysasemien henkilöstöstä lähes puolet on sairaan- ja terveydenhoitajia. Lääkäreiden osuus on vajaat 40 prosenttia, ja heistä liki puolet on lääkärikoulutuksen eri vaiheissa.
– Etenkin suurten järjestäjien terveysasemilla on huomattavan paljon lääkäreitä, jotka ovat koulutuksen eri vaiheissa ja jotka työskentelevät samassa paikassa lyhimmillään vain joitakin kuukausia. Tämä on hoidon jatkuvuuden kannalta erittäin hankalaa ja rassaa sekä potilaita että lääkäreitä, sanoo kehittämispäällikkö Vesa Syrjä.
Noin 25 prosenttia terveyskeskuslääkäreistä on yleislääketieteen erikoislääkäreitä. Pienten järjestäjien terveysasemilla ja ulkoistetuilla terveysasemilla suurin ryhmä ovat yleislääkärit, joilla ei ole erikoislääkärikoulutusta.
– Erikoislääkäreitä pitäisi olla enemmän. Niissä paikoissa, joissa on niukasti erikoislääkäreitä ja paljon koulutusvaiheessa olevia, erikoislääkärit sekä ohjaavat useita kokemattomia lääkäreitä että hoitavat vaikeimmat potilaat, Niemi toteaa.
Kyselyn perusteella terveysasemien ulkoistuksissa on suuria alueellisia eroja. Suurimmat ulkoistukset on tehty Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä, jossa lähes 90 prosenttia ihmisistä asuu ulkoistettujen terveysasemien alueella.
Kaikkiaan väestöstä lähes 8 prosenttia asuu alueella, jossa perusterveydenhuollon palvelut on ulkoistettu.
– Osuus on noussut viime vuosina, vuonna 2015 lukema oli hieman yli 5 prosenttia. Etenkin pienet järjestäjät ovat ulkoistaneet palveluitaan. Syynä on usein se, ettei lääkäreitä ole saatu palkattua, Syrjä sanoo.
Terveyskeskusten avosairaanhoidon järjestelyt -kysely toteutettiin nyt kolmatta kertaa. Aiemmat kyselyt tehtiin vuosina 2013 ja 2015.
Kaksiosainen kysely lähetettiin kaikille Manner-Suomen 133 terveyskeskukselle toukokuussa 2019. Terveyskeskuksille suunnatun kyselyn vastausprosentti oli 99,2. Terveysasemille suunnattuun kyselyyn oli mahdollista vastata yksittäisen terveysaseman osalta tai keskitetysti useamman aseman kattavalla vastauksella. Vastauksia saatiin hieman yli 200. Ne kuvaavat 445 terveysaseman toimintaa, mikä on noin 87 prosenttia Suomen terveysasemista.
Osaa aineistosta täydennettiin tutkimuksen analyysivaiheessa syksyllä 2019.
THL julkaisee kyselyn seuraavia tuloksia tammikuussa.
Termit tutuiksi
Terveyskeskus tarkoittaa perusterveydenhuollon hallinnollista organisaatiota. Yhteen terveyskeskukseen voi kuulua useita terveysasemia.
Yleislääkäri on koulutukseltaan lääketieteen lisensiaatti eli hän on suorittanut lääkärin 6 vuoden peruskoulutuksen.
Yleislääketieteen erikoislääkärillä on lisensiaatin tutkinnon lisäksi yleislääketieteen erikoislääkärioikeudet, joita varten hän opiskellut yleislääketieteen erikoisalaan vaadittavia opintoja vielä 6 vuotta.
Terveysasemilla työskentelee myös koulutusvaiheessa olevia lääkäreitä. He voivat opiskella työn ohessa yleislääketieteen erikoislääkäreiksi tai suuntautua muille erikoisaloille, mutta suorittavat terveysasemalla pakollisen yhdeksän kuukauden yleislääketieteen osuuden.
Vain yleislääketieteen erikoislääkäri voi toimia kouluttajalääkärinä eli ohjata koulutusvaiheessa olevia lääkäreitä.
