Pääkirjoitus
Sosiaali- ja terveysministeriön laatima uusi asetus osoittaa karulla tavalla, kuinka kauas ministeriössä on etäännyt pohjoisten kuntien arjesta. Vuonna 2015 voimaan astuva määräys velvoittaa, että päivystyksessä on kaikkina aikoina oltava paikalla laillistettu lääkäri, joka johtaa päivystysyksikön toimintaa. (KS 24.10).
Tällä hetkellä Kuusamon terveyskeskuksessa lähes puolet viikonlopun päivystäjistä ja lähes kaikki lomittajat ovat lääketieteen kandidaatteja. He ovat opinnoissaan pitkälle edenneitä, ja pystyvät tekemään terveyskeskustyötä, kun heidän apunaan on niin sanottu takapäivystäjä. Takapäivystäjä on kokenut lääkäri, johon kandi voi ottaa yhteyttä ongelmatilanteessa.
Ministeriön määräyksellä on ylevä tarkoitusperä eli potilasturvallisuuden parantaminen. Valitettavasti seuraukset ovat päinvastaiset.
Kuusamon ylilääkäri Niilo Keränen totesi haastattelussa sen, mikä tiedetään kaikissa kunnissa suurten kaupunkien ulkopuolella. Laillistettuja lääkäreitä, jotka suostuvat tekemään päivystystä, ei yksinkertaisesti riitä. Lääkärit lähtevät päivystämään vain isolla rahalla, jos sittenkään. Ja kuten Keränen sanoi, näköpiirissä on se mahdoton tilanne, että lomittajat olisivat päivätyössä ja vakituiset tulisivat yöksi päivystämään.
Uudistuksen maksumiehiksi joutuvat pienet kunnat, jotka ovat muutenkin helisemässä perusturvan menojen kasvun kanssa. Kunnille ei pitäisi sälyttää yhtään kulua lisää, vaan purkaa niitä, jotta järjestelmän rahoituspohja ylipäänsä voi kestää.
Jos päivystykseen ei saada lääkäreitä, puheet potilasturvallisuuden parantamisesta jäävät paperille. Uudistuksessa voi nähdä myös poliittista tarkoituksenmukaisuutta: säännöksellä yö- ja viikonloppupäivystys käytännössä keskitetään muutamaan suureen kaupunkiin.
Ministeriön virkamiehiltä voi aiheesta kysyä, miten potilasturvallisuus paranee, jos lähin päivystys sijaitsee satojen kilometrien päässä.