Pääkirjoitus
Kun mullikan taluttaa teurasautoon, niin satasen saa pistää sarvien väliin myötäjäisinä menemään. Näin kuvaili eräs koillismaalainen lihantuottaja lihasta saamaansa hintaa suhteessa tuotantokuluihin.
Maataloustuottajien ärsyyntyminen alhaisiin tuottajahintoihin sai heidät tempaisemaan eri puolilla maata. Tuottajat myivät tuotteitaan tuottajahinnalla eli hinnalla, minkä he itse saavat tuotteestaan.
Moni varmasti hämmästyi huomatessaan, kuinka pienen siivun kuluttajahinnasta tuottaja saa verrattuna väliportaaseen. Tempauksessa naudan paistia myytiin kolme euroa kilo, kun kaupan keskihinta on 15 euroa. Tuottajan osuus lihan hinnasta on vain viidennes. Ruisleipää sai 20 senttiä kilo, kun kaupassa leipä maksaa keskimäärin 4,57 / kg.
Maataloustuottajien mukaan heidän työmääränsä on kotimaisen elintarvikeketjun suurin, mutta osuus hinnasta pienin. Tämä luonnollisesti harmittaa.
Maataloustuottajien keskusjärjestön (MTK) järjestämä tempaus onnistui yli odotusten. Halpa ruoka sai ihmiset liikkeelle ja MTK sai huomiota asialleen. Järjestön nettisivut kaatuivat hetkellisesti kävijärynnäkön alle torstaina.
Alhaisen tuottajahinnan lisäksi viljelijöitä painavat myös kallistuneet tuotantokustannukset. Kustannuksia ovat nostaneet lannoitteiden, rehun ja energian kallistuminen.
Tuottajien on saatava työstään säällinen hinta, muuten kotimainen ruokatuotanto joutuu uhanalaiseksi. Sukupolvenvaihdosten vähyys on tuttu ongelma Koillismaalla.
Lääkkeeksi voi ehdottaa paikallisuutta. Ei pitäisi olla mahdoton ajatus, että esimerkiksi lihantuottaja myy edes osan lihastaan suoraan kuluttajille tai paikalliseen kauppaa myytäväksi. Marketit ovat nykypäivän katettuja toreja, joista löytyy kaikenlaista. Miksi ei myös paikallista lihaa?
Markkinoita on, sillä lähiruoka kiinnostaa. Paikallinen tuottaja, kauppias ja lopulta myös kuluttaja voittaisi, kun väliportaita olisi nykyistä vähemmän.