Useampi tonni hienoa jauhopölyä, 150 vanhaa ja villalangalla parsittua juuttisäkkiä, antiikkinen vaaka ja naulasta roikkuvat työhaalarit. Joka paikka harmaan jauhon peitossa, myllärin lippalakkeja siellä täällä ja kaikki koneet paikoillaan. Siinä näky, joka odotti Ulla Ingalsuo-Laaksosta ja Sauli Laaksosta heidän astuessaan ensimmäistä kertaa Kuusamon myllyn ovesta sisään.
Näky ei yllättänyt, sillä kulttuurihistoriallisesti arvokkaan myllyn uudet omistajat tiesivät kohtaavansa paikat siinä kunnossa, mihin ne olivat jääneet päivänä, jonka jälkeen jyväsäkkejä ei enää nostettu sisälle.
Viimeisen kerran myllyssä oli jauhettu ohraa vuonna 1998. Sen jälkeen paikka oli saanut olla enemmän tai vähemmän oman onnensa nojassa.
Lautarakenteinen punainen mylly töröttää neliskanttisine ikkunoineen Lahdentauksessa Kuusamojärven rannalla. Ulla Ingalsuo-Laaksonen ja Sauli Laaksonen kertovat haaveilleensa myllyn herättämisestä eloon jo pitemmän aikaa.
Pariskunta asuu aivan myllyn naapurissa, niin ikään kulttuurihistoriallisesti merkittävässä Tyynelän talossa.
– Siitä asti, kun ollaan Tyynelää asuttu eli vuodesta 2004, on mylly kummitellut mielessä. Kaikki vanha kiinnostaa ja tyhjillään seisovan myllyn kohtalo harmitti. Onhan se noloa, jos sen annettaisiin vain rapistua pois, Laaksonen pohtii.
Kaupat myllystä tehtiin muutama viikko sitten. Pariskunta osti myllyn sen entiseltä mylläriltä Tauno Nevalalta ja tontin Kuusamon kaupungilta.
1950-luvun alussa rakennettu mylly ei sen suurempia muutoksia ole vuosien saatossa kokenut. Ainoastaan katto on uusittu ja rakennus saanut uuden maalipinnan vuosituhannen vaihteessa.
Rakenteet ovat terveet ja koneet toimintakuntoiset. Myös koneistus, voimakone, kaksi kiviparia sekä myöhemmin hankittu kuormalaite ovat alkuperäiset.
– Konehuoneessa on kaksi moottoria. Alkuperäisenä voimanlähteenä käytettiin 2-tahtidiesel laivan moottoria. 1960-luvulla otettiin käyttöön Osuuskaupan mulliautossa aikaisemmin käytössä ollut dieselmoottori. Siellä nekin ovat seisseet itsekseen vuodesta toiseen.
Omistajat haluavat puhaltaa uutta elämää vanhaan myllyyn. Varsinaisiin kunnostustöihin päästään sen jälkeen, kun rakennus saadaan ensin puhdistettua jauhopölystä ja muusta ylimääräisestä.
– Nyt ollaan siivottu keskikerrosta ja Sauli romautti konehuoneen lahon välikaton alas. Ensi kesänä maalataan ja alakerran lattia korjataan. Konehuone siivotaan ja laitetaan kuntoon, Ingalsuo-Laaksonen luettelee. Hiljalleen, ajan kanssa ja rauhassa suunnitellen kohdetta laitetaan ansaitsemaansa kuntoon.
Tulevaisuudessa omistajat näkevät paikan kaiken kansan kohtaamispaikkana, kahvilana ja pienenä kulttuurikeskuksena.
– Näyttelyitä, pienimuotoisia konsertteja ja muita pop-up-kulttuuritapahtumia sekä kesäkahvilatoimintaa. Jauhoja myllyssä ei jatkossa tulla jauhamaan, muuta kuin mahdollisesti joskus näytösluontoisesti, Laaksonen kertoo.
Alkukesän aikana myllyssä on pidetty kirpputoria ja siellä on järjestetty pienimuotoisia tilaisuuksia ja näyttelyitä. Suuri maalaustempaus heinäkuun alkupuolella kokosi 40 taiteilijaa myllyn pihamaalle maalaamaan mandaloita. Naapuruston väki on tuonut pihalle puutarhakalusteita, joissa kesäkahvilan vieraiden on ollut hyvä henkäistä.
– Tällaiselle kesäiselle kohtaamispaikalle on selvästi kysyntää. Porukkaa tulee tänne ja pysähtyy istuksimaan. Mylly huokuu vanhoja tarinoita, joita kyläläisillä tuntuu todellakin paikasta riittävän, Ingalsuo-Laaksonen kertoo.
Säkkiparvelta aukeaa näköala Kirkkolahden yli kaupunkiin. Myllyyn liittyy paljon kuusamolaista vuodenkiertoa ja se on ollut osa pitäjän elinkeinorakennetta.
Seinälautoihin ja parrun kylkiin on laskettu lyijykynällä jyväkiloja. Kaikki kirjoitukset eivät liene olleet painokelpoisia ja ovat saaneet päällensä valkoista maalia. Isäntien mukana myllylle hevos- ja traktorikyydein tulleet talojen lapset ovat käyttäneet seinälautoja piirustuspaperinaan.
– Ollaan kuultu ihania paikkaan liittyviä muistoja. Kuinka on oltu myllyllä ensimmäisessä kesätyössä pussittamassa tai kerätty jyviä kyläläisiltä, viety ne jauhettavaksi ja sitten jauhoina takaisin talojen emännille. Mylly on ollut tärkeä kohtaamispaikka kyläläisille.
Museovirasto on aikoinaan tallentanut Kuusamon myllyn ääniä. Ääninauhaa ei vielä ole arkistoista löydetty, mutta haaveissa olisi saada se joskus rikastuttamaan myllyn äänimaailmaa.
Myllyyn liittyvät vanhat valokuvat kiinnostavat Laaksosia. Pariskunta on etsinyt ja kerännyt niitä parhaansa mukaan ja ottaa mielellään kuvia vastaan, mikäli niitä paikallisilta löytyy.
– Jossakin vaiheessa on tarkoitus laittaa niistä näyttely pystyyn.
Näyttely on tulossa myös 150:stä juuttisäkistä, jotka löytyivät myllyä siivotessa. Eri puolilta maailmaa olevat satamien leimat säkkien kyljissä kertovat niiden historiasta. Ne huokuvat vuosien tuomaa arvokkuutta ja yhtä jos toistakin säkkiä on ajan kuluessa taiten villalangalla parsittu.
– Sieluni silmin näen, kuinka talojen emännät ovat iltapuhteina parsineet jauhosäkkejä ehjiksi. Ne eivät todellakaan ole olleet kertakäyttötavaraa, Ingalsuo-Laaksonen pohtii.
Juuttisäkkinäyttely on esillä Kuusamon Taiteiden yönä 16. elokuuta.
Myllyn ovet avataan yleisölle myös huomenna lauantaina, kun sen pihamaalla järjestetään peräkontti- ja vilttikirppis. Myllyn tulevia tapahtumia voi seurata sen facebook-sivulta.
”Jätä rahat haalarin taskuun.” Myllyn seinässä roikkuu myllärin jättämä viesti, mikäli mylläri sattui olemaan muualla isäntien tullessa hakemaan jauhosäkkejä. Viesti kertoo luottamuksesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta kyläläisten kesken.
Samaa yhteisöllisyyttä ovat saaneet uudet ”myllärit” kokea ja kohdata.
– Onhan tämä ainutlaatuinen paikka eikä vastaavaa Kuusamon keskustan alueella olekaan. Monet ovat tulleet sanomaan, että talkoisiin tullaan mukaan ja apua on tarjolla. Ihmiset tuntuvat olevan aidosti iloisia siitä, että myllyä herätetään eloon, Ingalsuo-Laaksonen iloitsee.
Tarinoita riittää ja niitä tuoreet myllyn omistajat toivovat kuulevansa lisääkin. Oma tarinansa on myös siitä, miten Arto Paasilinna liittyy myllyn historiaan.
Paasilinna työskenteli nuorena miehenä Kuusamossa, Koillissanomien toimitussihteerinä vuosina 1964-1965 ja asui tuolloin myllärin vuokralaisena aivan myllyn naapurissa. Kirjailijanalku sai seurata myllyn elämää ja mahdollista on, että Kuusamossa vietetty vuodenkierto inspiroi tulevan kirjailijan luovuutta.
Romaani Ulvova mylläri ilmestyi vuonna 1981. Silloinen, saatikka nykyiset myllärit eivät tiettävästi ulvo, mutta kertovat, että muutoin teoksesta voi löytää ilmeisiä yhtymäkohtia kuusamolaisuuteen ja paikallisiin persooniin, Ingalsuo-Laaksonen kertoo pilke silmäkulmassa.
Kuusamon mylly
Pölkin mylly perustettiin v.1954.
Rakennus suojeltu kaavalla.
Kaksi jauhinkiviparia ja kuorimakone.
Voimanlähteenä laivan moottori, myöhemmin kuorma-auton dieselmoottori. Molemmat paikoillaan.
Myllyssä jauhettiin huomattava osa Kuusamon viljelijöiden rukiista ja ohrasta 1970-luvulle saakka.
1980-90-luvulla sivutoimisesti suoraan asiakkaille ja Kuusamon mylly-tuotteiksi.
– Ne, jotka uskalsivat (Kuusamossa) kylvää ohraa, saavat syödä ensi talvena makeaa oman pellon rieskaa, sanoi mylläri Hannes Pölkki Koillissanomissa vuonna 1969.