Pääkirjoitus
Mahdollisen lainakaton astuminen voimaan heinäkuussa 2016 tuskin tuntuu Koillismaan asuntomarkkinoilla juuri mitenkään.
Lainakatto tarkoittaa sitä, että pankki saa myöntää asunnon hankintaan lainaa enintään 90 prosenttia suhteessa asunnon vakuuksien reaaliarvoon. Ensiasunnon ostajilla prosenttiluku on 95.
Koillismaalla pankin tiskillä asioinut tietää, ettei lainaa ole tähänkään saakka saanut koko asunnon kauppahintaa pelkkä asunto vakuutenaan. Käytännössä asunnon arvosta on hyväksytty vakuudeksi 70-80 prosenttia.
Lainalle pitää jo nyt saada niin sanottu täytetakaus joko valtiolta tai omasta lähipiiristä. Tai sitten pitää olla omia säästöjä tai muita vakuuksia, kuten valtiovarainministeriö nyt on esittämässä. Asunnon lainoitusta harkitessaan pankit arvioivat asunnon arvoa siinä pahimmassa mahdollisessa tapauksessa, että pankki joutuu laittamaan asunnon ”vasaran alle” eli myymään asunnon maksamattomien lainojen takia.
Koillismaan asuntomarkkinat ovat keskittyneet Kuusamoon. Taivalkoskella ja Posiolla varsinaista asuntokauppaa käydään vähän, loma-asuntokauppa on oma lukunsa. Asunnon sijainti on ratkaiseva jälleenmyyntiarvon kannalta.
Lainakatolla valtiovarainministeriö antaa asunnonostajille viestin, joka on ollut voimassa vuosikymmenet: jotta voi tehdä hankintoja elämässään, pitää harrastaa pitkäjänteistä säästämistä. Ja vielä toisin sanoin: on elettävä suu säkkiä myöten.
Lainakatto on valtion ohjauskeino tilanteessa, jossa asuntomarkkinat uhkaavat ylikuumentua. Ylikuumenemisessa asiakkaista kisaavat pankit antavat lainaa liian kevein perustein asiakkaille, jotka eivät ymmärrä mitoittaa omaa maksukykyään riittävän pitkälle tähtäimelle. Tällä hetkellä ongelmana on päinvastoin asuntomarkkinoiden epävarmuus, joka karkottaa asunnon ostosta nekin, joiden tulot ovat vakaalla pohjalla.
Asunto pitää hankkia tarpeeseen, mutta vakaata harkintaa käyttäen.