Tämä sukukirja valaisee aikaa, jolloin kristinusko ja pakanuus törmäsivät.
Kirja keskittyy Aikkia Aikkianpoikaan – heimonsa pyhään mieheen, jota pidettiin myös samaanina ja noitana. Lapin samaanit liikkuivat koskemattomassa luonnossa kesä- ja talvikylien ympäristöissä omilla alueillaan tai naapurikylissä, ja kuljettivat uskontonsa niukat sakramentit – kannukset eli noitarummut ja muut noitatarvikkeet mukanaan. Heidän pakanallinen seurakuntansa pystytti ympäri laajaa Lappia palvontamenoihinsa puisia tai kivisiä seitoja vaarojen ja tuntureiden rinteille, kattona vain avara taivas. Historiakirjoituksissa heidät mainitaan jo ennen Keskiaikaa.
Maaselän ja Kitkan lapinkylät joutuivat kohtaamaan uuden ajan. Kuusamon ja Posion seuduille muuttaneet uudisasukkaat 1600-luvun loppupuolella, pääosin savolaisperäisiä kainuulaisia saivat aikaan väentungoksen ja kulttuurimuutoksen. Kalastus- ja metsästysalueet alkoivat käydä ahtaiksi, joten verisiltä yhteydenotoilta ei vältytty. Väen täytyi joko sopeutua tai hakeutua muualle. Toisen leipä oli toisen kuolema – vanha sanonta piti tässäkin paikkansa.
Aikkia Aikkianpoika (1561-1671), Suolijärven samaani, tarina hänen noitavoimistaan.
Kemiläinen talonpoika Mordula Tobias oli pyytänyt Aikkiaa hankkimaan hänelle hyvää lohionnea. Palkaksi Mordula oli luvannut lampaannahkaturkin. Turkkia hän ei kuitenkaan saanut loihtimastaan hyvästä lohionnesta, vaan yhdet parit villalapasia ja neulotut sukat. Kostoksi Aikkia loihti Mordulan hukkumaan samaiseen jokeen, josta kalat oli pyydetty. Kitkan, Maanselän ja Kuolajärven lapinkylien yhteisillä käräjillä Kuolajärvellä 8. maaliskuuta 1671, tuomittiin Aikkia surmatyöstä kuolemaan ja teloitettavaksi. Surmatyötä hän ei suostunut tunnustamaan. Tarina kertoo, että matkalla Piteån vankilaan Aikkia loihti itsensä kuolemaan, koska ei halunnut itseään teloitettavaksi.
Aikkian lammasturkin tarina siirtyi tähän päivään Irene Kangasniemen toimesta.
Irenen esi-isä oli juuri tuo 1600-luvulla elänyt Kitkan lapinkylän tunnetuin noita, jolle oli luvattu lohionnesta palkkioksi lammasturkki. Turkkia hän ei koskaan saanut, joten Irene päätti, että Aikkian on viimein tuleva saamaan palkkansa ja valmisti tälle lammasturkin. Kirjassa tarkemmin selostusta valmistusvaiheista sanoin ja kuvin. Kirjan kansikuvassa Irene Kangasniemen polttopiirustustyö Aikkiasta. Valmis turkki on ollut nähtävänä Artikumin näyttelyssä Multiformes – tarinallisia taidekäsitöitä Lapista keväällä ja Siidassa kesällä.
Lähes 600 sivua sisältävä laaja, osittain tarkastettu ja lisätty sukuluettelo on kirjan loppuosassa.
Jos sukututkimus herättää kiinnostusta, niin näillä sivuilla voit vierailla:
Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys (www.sukuhistoria.fi)
Kansallisarkiston digitaaliarkisto (digi.narc.fi)
Arkistojen porttiin pääset (wiki.narc.fi)