Nälkävuodet 1867-1868 / toimittaneet Tuomas Jussila ja Lari Rantanen.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2018.
Tuomas Jussila ja Lari Rantanen ovat toimittaneet julkaisun, jossa tarkastellaan Suomea koetelleita suuria nälkävuosia 1867–1868. Tekijät ovat aiheeseen perehtyneitä Turun yliopiston väitöskirjatutkijoita.
Noina vuosina suomalaisista menehtyi lähes joka kymmenes. Se olikin läntisen Euroopan viimeisin rauhanajan elintarvikekriisi. 1868 kevääseen mennessä menehtyi noin kahdeksan prosenttia Suomen silloisesta 1,8 miljoonan väestöstä. Ankarin vaihe ajoittui 1867 ja 1868 kasvukausien välille. 1868 toukokuussa menehtyi 25 200 henkeä. Kirjan toimittajat kertovat julkaisun alussa että kuolleisuus nousi niin suureksi että väestöhistoriallisesti nälkävuodet olivat mittakaavaltaan merkittävämpi kuin esimerkiksi kansalais-, talvi- ja jatkosota kärsimyksineen.
Syitä katastrofiin oli useita. 1867 hallat tuhosivat viljasadon ja seuraavan talven ruokavarastot menetettiin. Myös lumihomeella oli osansa sadon tuhoutumisessa. Maatalouden ongelmana oli riippuvaisuus leipäviljasta. Lähes puolet kylvöstä oli ruista, koska se soveltui hyvin karuihin olosuhteisiin. Tuolloin kuitenkin senkin sadosta valtaosa tuhoutui. Keskushallinto yritti helpottaa tilannetta syksyllä 1867, mutta toimet olivat riittämättömiä. Myös politiikka vaikutti osaltaan tilanteen kehittymiseen ja siitä selviytymiseen.
Ihmisten selviytymisessä yhtenä ratkaisevana tekijänä oli kokemus. Pulaa viljasta oli ollut aiemminkin ja kansa oli tottunut laittamaan leivän jatkeeksi naurista, lanttua, perunaa ym. Viljan korvikkeista oli tunnetuin männyn kuoresta tehty pettu, jota Itä-ja Pohjois-Suomessa oli käytetty normaaleinakin satovuosina. Viranomaiset ja sivistyneistö tosin suhtautuivat pettuun kielteisesti. Suomalaisia neuvottiin käyttämään jäkäliä ja sieniä. Tähän puolestaan rahvas kuitenkin suhtautui oudoksuen eikä jäkäläleipä yleistynyt hätäravintona.
Kirja kuvaa kattavasti kriisin taustoja ja sen seurauksia. Teos nostaa esiin myös nälkävuosien vaikutuksen ruokakulttuuriin ja kirjallisuuteen. Lisäksi kirjassa kuvataan sitä miten suomalaisten hädästä kirjoitettiin muiden maiden lehdissä.
Kirjaa kannattaa lukea myös pitäen mielessä ilmastonmuutos ja sen vaikutukset maataloudelle ja ruoan tuotannolle. Se tarjoaa muistutuksen siitä, millaisia seurauksia maataloutta kohtaavilla katastrofeilla voi pahimmillaan olla.