La­ji­tun­nis­tus on vai­kein­ta, Heljä ja Paulus ker­to­vat – met­säs­tys vetää nuoria ja naisia mu­kaan­sa: "Mel­kein joka po­ru­kas­sa naisia"

Heljä Vääräniemi opettelee tunnistamaan eri oravalajeja metsästäjätutkintoa varten veljensä Pauluksen (vas.) kanssa.

Kuva: Petri Markkanen

Metsästysharrastus kiehtoo nuoria. Moni heistä tietää, että saalista tulee jos tulee, sitä ei haeta. Metsässä tarpominen ja raitis ilma ovat osa suurempaa kokemusta.

– Saalis ei ole pääasia, luonnossa olo on, Heljä Vääräniemi, 14, kertoo suhteestaan metsästykseen. Taivalkosken Metsäkylästä kotoisin oleva Vääräniemi on saapunut Taivalvaaran Hiihtokeskukseen veljensä Paulus Vääräniemen, 13, kanssa. Edessä on tiivis tiistainen opiskeluilta metsästäjäkurssilla.

Pitkät illat kurssikirjan kanssa sisältävät paljon tietoa kohteliaista metsästystavoista aina lainsäädäntöön. Torstaina luvassa on laaja metsästäjätutkintokoe. Haastavinta siinä tulee olemaan tunnistustehtävät, Vääräniemet vastaavat yksissä tuumin.

– Nisäkkäiden lajintunnistus tulee olemaan vaikeaa, Heljä Vääräniemi kertoo.

Metsästys on antanut ja tulee antamaan tärkeän harrastuksen monelle taivalkoskelaiselle nuorelle. Tämä näkyy keväisen metsästäjätutkintokurssin kävijöissä: kurssilaisista leijonanosa kuuluu nuorempaan polveen. Taivalkosken riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Hannu Pitkänen on tästä mielissään.

– Totta kai olen iloinen tästä nuoresta kaartista. Nyt suurin osa kurssilaisista on iältään 10-20 vuotta, Pitkänen kertoo.

Nuoret lähtevän metsästyksen pariin Pitkäsen mukaan usein joko perheen tai kavereiden kautta. Näin on myös Vääräniemillä.

– Kotona harrastetaan metsästystä ja meillä on kaksi suomenpystykorvaa. Olen ollut muutamana syksynä mukana lintumetsällä, Heljä Vääräniemi kertoo.

Metsästysharrastuksessa jokaiselle on tilaa seuroissa ja tapahtumissa, Pitkänen lupaa.

Kaikki eivät viihdy aseen varressa eikä niin ole tarkoituskaan.

– Joku viihtyy enemmän ajossa, toinen taas nylkypaikalla. Kaikkia tarvitaan, Pitkänen kertoo ja jatkaa:

– Tämä antaa nuorille mahdollisuuden olla muuallakin kuin somessa.

Taivalkosken riistanhoitoyhdistyksen metsästäjäporukka ei siis näytä pahasti ukkoutuvan – eikä myöskään äijäytyvän. Metsästäjätutkinnon suorittavien naispuolisten osallistujien määrä on ollut tasaisessa kasvussa.

– Kun aloitin vuonna 2000, naisia oli mukana noin neljäkymmentä. Nyt heitä on meillä noin kaksisataa, Pitkänen kertoo.

Yhtä tiettyä syytä naisten metsästysinnostukselle ei ole, mutta Pitkänen löytää omista kurssilaisistaan nopeasti muutamia esimerkkejä:

– Perheen mies metsästää, taloon on tullut koira joka halutaan viedä metsälle mukaan, Pitkänen luettelee.

Lisäksi television eräilysarjojen naispäähenkilöt ovat kuulopuheiden mukaan innostaneet naisia perinteisesti miesvoittoisen harrastuksen pariin.

– Ei tämä ole enää pelkästään miesten hommaa. Meilläkin on melkein joka porukassa naisia. Tämä on myös monelle pariskunnalle yhteinen harrastus.

– Enää ei pitäisi puhua erämiehistä, vaan erähenkilöistä, Pitkänen pohtii.

– Pyrin kertomaan asioista selkokielellä ja niin, että kurssilaiset osaavat soveltaa saamaansa tietoa, Taivalkosken riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Hannu Pitkänen tietää.

Kuva: Petri Markkanen

Heljä Vääräniemi valmistautuu tutkintokokeeseensa. Tiistaina käsiteltävä aihe kiteytyy otsikkoon "Kuinka huolehdin hyvistä väleistä maanomistajiin". Kynä suhisee eikä luokkahuoneessa pulista turhia.

– Meillä on täällä jämpti koulukuri, Pitkänen vitsailee puolitosissaan.

Nuoret ovat kiinnostuneita aiheesta ja sille annetaan kaikki huomio. Pitkänen tietää tämän: hänen kauttaan metsästäjäkortin on saanut viisisataa kurssilaista.

– Jos on paloa metsästykseen, niin en epäile etteikö kurssilainen korttia saisi.