Alle viidenkymmenen kilometrin päässä Helsingistä sijaitsee kuusi laskettelukeskusta: Kauniainen, Serena, Peuramaa, Talma, Solvalla-Swinghill ja Vihti. Näiden keskuksien menestys on Rukalle ja muille pohjoisen hiihtokeskuksille tärkeä.
Helsingin seudun keskuksissa luodaan luodaan iso osa lajin harrastajapotentiaalista. Pääkaupunkiseudulla asuu 1,2 miljoonaa ihmistä, joiden kuluttajavalinnoilla on suuri merkitys asiassa kuin asiassa.
Hiihtokeskusbisneksessä pyörii suurten lukujen matematiikka. Vaikka laskettelua harrastaa puolitoista miljoonaa suomalaista, suurin osa käy rinteissä vain kerran talvessa. Jos kävisi edes kaksi kertaa, olisi lajin jatkuminen kaikille turvattua, sanoo Talma Skin toimitusjohtaja Esa Pihlajaniemi Hesarissa (HS 25.2.).
Etelän hiihtokeskusten riesana on lämpenevä ilmasto, joka maksaa lisääntyvinä lumetuskuluina ja vähentää ihmisten sitoutumista lajiin. Sähkön hinnannousu tuntuu sähköä nielevien lumetusten varassa elävien etelän hiihtokeskusten kukkarossa. Leudot talvet syövät keskusten kannattavuutta, mutta vielä ne ovat pysyneet taloudellisesti kannattavina.
Hyviä lumitalvia on etelässäkin vielä monta edessä, sillä sää lämpenee oikukkaan tasaisesti. Vuodet eivät ole veljiä keskenään. Etelän keskuksiin investoidaan edelleen, sillä arvion mukaan lumitalvia riittää vähintään seuraavat parikymmentä vuotta.
Rukan lumet muuttuvat joka tapauksessa entistä eksoottisemmaksi myös Etelä-Suomesta katsottuna, ei pelkästään esimerkiksi brittituristien silmin. Todennäköisesti rinteeseen tulee aiempaa enemmän kokemattomia laskijoita, mikä lisää hiihdonopetuksen tarvetta.
Rukan matkailun tärkein lähtöalue on Oulun seutu, mikä osaltaan suojaa riskiltä. Rukan yritykset ovat tietoisia muutoksesta, ja varautuvat siihen tulevaisuuden strategioissaan. Rinnebisnes ei lopu, mutta muuttaa muotoaan. Hiihtokeskuksista on jo nyt kehkeytynyt monipuolisia luontoon nojaavia hyvinvointi- ja elämyskeskuksia. Tämä kehityskulku saanee jatkoa.