Kuusamolaisia on viime aikoina puhuttanut keskustan neljäntien risteyksen muuttaminen lämpimäksi talvisaikaan. Tätä ennen hätkähdytti uutinen parkkihallinnan rakentamisesta ja viimeisin kummastuksen aihe on Rukan gondoli. Jos ei ole mitään muuta kirjoittamisen aihetta, mielenkiinnon kohteena ovat koiranjätökset, mopomiehet ja Liikasen ihmetie. Aina pitää olla kirjoitettavaa, olipa kyse höpöjutusta tai jostakin muusta vakavammasta.
Lämpökadun rakentaminen Kuusamon keskustaan on yksi ankoista, josta toivon mukaan ei tule koskaan totta. Jotta tätä ihmekatua ei rakennettaisi, on syytä tuoda esille muutamia käytännön näkökulmia, jotka tulisi ottaa huomioon investointia suunniteltaessa.
Kuinkahan monella kuusamolaisella on kokemusta lämmitetystä kadusta ja sen käytöstä talvisaikaan? Epäiltävästi ei kovinkaan monella. Teknisesti lämpökadun rakentaminen ei liene kovin haastava kuten ei ollut aikoinaan Kuusamon jouluvalotkaan. Vaikka investointiin löytyisivät rahat, ei katu lämpiä itsestään. Jonkun on maksettava kadun lämmityskulut, jos ei keksitä muita teknisiä ratkaisuja kuten kaukolämmön paluuveden hyödyntämistä. Käyttökulujen maksajiksi joutuvat viime kädessä kadun varren kiinteistöt tai kaupunki.
Kovilla pakkaskeleillä kadun lämpimänä pitäminen ei ole halpaa huvia. Lämmityksen tulee olla riittävän tehokasta, jottei kadun tai kävelykadun pinta jäädy. Kävelykadun tms. jäätyminen johtaa ns. pääkallokeleihin ja vastuukysymyksiin siitä, kenen vastuulla mahdolliset onnettomuudet ovat? Laki on vastuukysymyksissä yksiselitteinen.
Kuusamossa lumitilanne on talvella maan huippua, josta aiheutuu lämpökadulla sulamisvesiä. Murto-osa sulamisvesistä tosin haihtuu. Mikään systeemi ei pysty pitämään kadun pintaa kuivana lumisateella tai tuiskukelillä. Käytännössä tämä tarkoittaa kaupunkilaisten kannalta sitä, että lämpökadulla kengän pohjat jäätyvät ja kastuvat. Lisäksi loska kulkeutuu kenkien mukana sisätiloihin. Kyseessä on sama ilmiö kuin katusuolan käytöllä suurkaupungeissa. Se, joka on käynyt Pietarissa tai Moskovassa, tietää mistä on kysymys.
Onnettomuusriski kasvaa myös siinä vaiheessa kun märillä talvikengillä siirrytään lämmittämättömälle katuosuudelle, jolloin kengänpohjat jäätyvät. Yksi kaatuu, toinen kiroaa paakkuuntuneita kengän pohjia. Ei tässä vielä kaikki. Miten käykään sitten kun jäätyneillä kengänpohjilla lähdetään ajamaan autoa. Pysyykö koipi jarrulla tai kytkimellä. Sitä sopii kokeilla.
Kokemuksesta voin kertoa, että työpaikalleni johtava katu on lämpökatu, jonka kierrän talvisin turvallisuussyistä. Ei sitä näytä käyttävän moni muukaan. Katu on talvella aina märkä pakkaskelillä. Loska tarttuu kengänpohjiin ja tulee mukana sisätiloihin. Lisäksi kylmän ja lämpimän katualueen liittymäkohdat jäätyvät, mikä tietää hakkuhommia talonmiehille tai kadusta vastaavalle. Mitä tapahtuu kun loskaisilla ja jäätyneillä kengänpohjilla lähdetään ajamaan autolla parkkipaikalta? Kannattaa kuvitella lopputulema, kun jalka lipsuu kytkimeltä tai jarrupolkimelta. Tämän kerrottakoon kokemuksesta. Kuka on vastuussa? Kuljettaja tietysti, mutta kiinteistönomistaja välillisesti.
Toiseksi hassutukseksi on noussut Rukan gondolihissi. On esitetty monenlaisia perusteluja sille, miksi kaupungin pitäisi tukea hanketta. Kerrannaisvaikutusten osalta vastaavia laskelmia voidaan esittää mistä tahansa asiasta. Näitä laskelmia esitetään varsinkin silloin, kun halutaan esittää parempaa näyttöä kuin mihin perinteiset kustannus- tai investointilaskelmat kykenevät. Matkailusektori on erikoistunut tähän manipulointiin. Tähän on vain todettava se tosiasia, että jos hanke on kannattava normaalien investointilaskelmien kautta, löytyy sille aina yksityinen toteuttaja. Laskelmat Oulangan kansallispuiston matkailijamäärien tuomista euroista ovat yhtä todellisia kuin kristallipallon ennustukset. Esitetyt tulovaikutukset ovat puhtaasti teoreettisia, eikä laskettuja euromääriä on näkynyt Kuusamossa eikä muuallakaan. Yhtä mysteerisiä laskelmia tuottavat Venäjän rajanylittäjien tulovaikutukset kuten Kuusamon lentokentän lentomatkustajien määrät.
Tuntuu hieman oudolta tämä gondolikiima, sillä jos sitä verrataan Kuusamon meijerin kerrannaisvaikutuksiin, ovat kaupungin päättäjät todella menettäneet suhteellisuudentajunsa. Itä-Rukan maanarvon nousu ei tuo yhtään uutta työpaikkaa. Ruka on valjastettu matkailuteollisuuden armottomaan ja kuluttavaan ryöväykseen. Kuusamolaisia veronmaksajia ja kaupunkia lypsetään joka käänteessä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Missä ovat vihreät sapeleineen? Ei heitä näe Rukan arvojen puolustajina. Vai onko niin, että Ruka on menetetty, joten sille voidaan tehdä mitä halutaan. Todettakoon, että valosaaste ulottuu myös Baabelin mäelle saakka.