Läm­sän­ky­läs­sä muis­tet­tiin par­ti­saa­nien uhreja: si­vii­lit ta­pet­tiin vuo­tei­siin­sa, jou­kos­sa kaksi pientä lasta – "Hän tuli la­nel­li­sia alus­hou­su­ja kan­na­tel­len ja kertoi, että ryssä on pannut Uu­ven­ta­lon Villen perheen li­hoik­si"

Ulla Parviainen kävi laskemassa kukkaseppeleen Kuusamon kaupungin puolesta Lämsänkylän partisaanien uhrien muistomerkille muistotilaisuudessa keskiviikkona.

Kuva: MIKKO HÄME

Ali ja Taina Pesonen sekä Paavo ja Aila Nevala muistotilaisuudessa Uudentalon pihapiirissä.

Kuva: MIKKO HÄME

Venäläinen partisaanijoukko hyökkäsi 18. heinäkuuta 1943 pahaa-aavistamattoman talonväen kimppuun Kuusamon Lämsänkylässä (Uusitalo), tappoi kuusi ihmistä taloon ja vei isännän mennessä eikä häntä koskaan löydetty.

Keskiviikkona Uudentalon pihalle oli kokoontunut muutaman kymmenen henkilön ryhmä tapahtuman muistotilaisuuteen. Partisaanihyökkäyksestä on kulunut nyt 75 vuotta.

Tapauksen jo lapsuudestaan asti hyvin tuntema Helena Palosaari kävi läpi hyökkäystä. Se sijoittuu heinäkuiseen lauantai-iltaan, jolloin talonväki oli asettunut heinätöiden jälkeen yöpuulle. Talossa oli tuolloin seitsemän henkilöä.

Yöllä koira oli alkanut kiivaasti haukkua ja lopettanut sitten äkkiä. Anna Lotta Määttä oli lähtenyt ilmeisesti ottamaan selvää, miksi näin tapahtui. Hän törmäsi partisaanijoukkoon, joka pahoinpiteli hänet ja raahasi ulos risukasan alle. Myös koira oli rusikoitu pyssynperällä kuoliaaksi.

Sitten partisaanit olivat tunkeutuneet sisään ja tappaneet vuoteisiinsa sisällä olleet ihmiset, joiden joukossa kaksi pientä lasta. Nuorempi heistä oli alle vuoden ja häntä oltiin ilmeisesti juuri imettämässä. Rintamalta sairaslomalla olleen isännän Ville (Juho Vilhelm) Määtän he veivät mennessään ja surmasivat. Lisäksi partisaanit ottivat talon ruokavarat ja kaksi lehmää.

Seuraavana aamuna naapureissa alettiin ihmetellä, miksei talon pihalla näy liikettä, ei mennä navettaan tai heinätöihin. Anna Lotta löydettiin löydettiin henkitoreissaan ja vietiin sairaalaan, jossa hän eli kymmenen päivää. Hän oli koettanut sanoa ryssä.

Kylän asukkaat siirrettiin surmatyön jälkeen kauemmaksi rajasta, Sänkelään, Niskalaan ja Kortesalmelle. Vihollisten takaa-ajoon lähetettiin suomalainen partio, mutta partisaaneja ei tavoitettu. Raja oli tuolloin noin 30 kilometrin päässä ja partisaanit olivat tulleet Kenttikylän suunnasta Kenttipolkua pitkin.

Palosaaren mukaan on paljon pohdittu sitä, miksei partisaaneja saatu kiinni. On esitetty, että takaa-ajajat olivat ”ämpärikomppanian” miehiä eikä takaa-ajoon ryhdytty tarpeeksi rohkeasti ja nopeasti.

Kuusamon kirkkoherra Taina Manninen kuvasi tapahtumaa kamalaksi vääryydeksi ja kuvottavaksi toiminnaksi. Käydä nyt siviilien kimppuun, lasten, naisten ja vanhusten. Eivät he pystyneet edes puolustautumaan, hän sanoi.

– Olisi niin lohdullista sanoa, ettei tällainen enää toistu. Mutta maapallon kriisipesäkkeissä eletään samankaltaisen todellisuuden keskellä juuri nyt. Lapsilta on viety leikkimisen ilo ja vapaus. Naiset yrittävät luoda tulevaisuuden uskoa arkisella työllään ja vanhukset eivät ehdi mukaan nopeissa käänteissä.

Lämsänkylän partisaanien uhrien muistomerkki on pystytetty Tauriaisen tien varteen Uudentalon pihapiirin tuntumaan vuonna 1990.

Ali Pesonen, synt. 1937 ja hänen sisarensa Aila Nevala, synt. 1939, olivat kuuden ja neljän vuoden ikäisiä Lämsänkylän partisaanihyökkäyksen aikaan.

Heidän kotinsa oli noin kilometrin päässä tapahtumapaikalta.

Lapset muistavat vieläkin kuinka lähellä asunut setä Pekka Pesonen toi tapahtuman jälkeisenä aamuna tiedon hirmuteosta heidän kotiinsa.

– Hän tuli lanellisia alushousuja kannatellen ja kertoi, että ryssä on pannut Uuventalon Villen perheen lihoiksi. Kyllä siinä säikähdettiin ja ainakin minä menin paniikkiin. Koska en myöhemminkään ole oikein osannut käsitellä tapahtumaa, niin siitä on jäänyt traumoja, Aila Nevala kertoi muistotilaisuudessa.

Perhekunnittain lähdettiin hyökkäyksen jälkeen heti karkuun veneillä.

Asukkaiden oli kuitenkin palattava piakkoin takaisin kotisijoilleen karjaa hoitamaan ja töitä tekemään. Mutta niin paljon oli pelko päällä, että yökunniksi mentiin saariin nukkumaan ja muun muassa Nastonsaareen ja Apajasaareen tehtiin kammeja.

Aila Nevalan puoliso Paavo Nevala on syntynyt vuonna 1936 Kivirannalla.

Myös hän kertoi, että partisaaneja pelättiin ja aina öiksi kokoonnuttiin yksiin tiloihin, koska merkkejä heidän lähistöllä olostaan oli.

– Hieman Lämsänkylän hyökkäyksen jälkeen meidänkin naapurista hävisi lehmiä. Kerran syksymmällä koira alkoi haukkua pimeällä ja setäni syöksyi ulos ja huusi, että tunnussana. No, mitään sellaista vastausta ei kuulunut, mutta hän ampui kiväärillä, koska joku ihminen siellä oli ollut.

Venäläisiin arkistolähteisiin nojaavasssa teoksessa Rukiver! kerrotaan Lämsänkylän tapahtumasta. Sen mukaan venäläiset partisaanit olivat tehneet hyökkäyksen Sivolan kylään, jolla on tarkoitettu Lämsänkylää.

Teoksen mukaan partisaaniosasto Bojevoi Klits (Taisteluhuuto), vahvuudeltaan 74 henkilöä osastokomentaja toveri Kantorovin ja komissaari Kudrjavtsevin johdolla toimi 16.6.43-2.8.43 vihollisen selustassa Kokosalmi, Kuusamo, Murtsaho, Suurjärvi -välisellä alueella.

– 18.7.43 esikuntapäällikkö, toveri Golubejevin johtama partisaaniryhmä hyökkäsi suomalaiseen Sivolan kylään. Partisaanit sieppasivat kaksi lehmää ja 55 kiloa elintarvikkeita, mikä antoi osastolle mahdollisuuden suorittaa vielä muutamia taisteluoperaatioita, koska sen jäsenten ruokavarasto oli jo loppumassa. Kylää tuhottaessa tapettiin 7 henkeä. Yksi sotilas otettiin vangiksi. Kuulustelujen jälkeen hänet ammuttiin.

Kaiken kaikkiaan Kuusamoon tehtiin vuosien 1942-1943 välisenä aikana neljä partisaanihyökkäystä. Lämsänkylän lisäksi Suorajärvellä 11.7.1942, Kuolion Niskalehdossa 3.10.1942 ja Kurvisen Isolehdossa 5.7.1942. Lisäksi Tammelasta todennäköisesti siepattiin kaksi miestä kesällä 1942 heinäniityltä.

Lähde: Rukiver! Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa. Teuvo Alava, Dmitri Frolov, Reijo Nikkilä. Helsinki 2003.